...on harvinaisen perseestä.
Eikö mikään voi milloinkaan sujua helposti?! Eikö?! Ei näemmä...
Ensin netti vittuili ja takkusi kuukauden ja jahka se alkaa toimia niin kännykkä lopettaa toimimisen. Viiiittumaaaaiiiistaaaaa sanon minä. En pysty soittamaan tai lähettämään tekstiviestejä. Arvatkaapa kahdesti kärsiikö kommunikaatio? Ehkä ihan pirusti. En vain jaksaisi aina tapella kaikesta.
Ai joo, olin myös sopinut sosiaalitoimiston tädin kanssa että tehdään se toimeentulotuen jatkohakemus keskiviikkona, niin ehdin saada rahaa ennen perjantaita ja maksaa vuokran jne. Arvatkaapa onko sitä rahaa tullut... Ja ekalla oikein. EI. Joten, enpä näemmä taaskaan maksa vuokraa ajallaan, maksa noita paria odottavaa laskua, osta kummitytölle syntymäpäivälahjaa tai yhtään mitään muutakaan. Tilillä on 5,50€ ja sillä saa ehkä pari purkkia jääteetä. Olisi kiva tietää miten minun oletetaan taas kerran tulevan toimeen, mutta eeeeeiiii.
Ai niin, keskiviikkona myös kerrottiin että minuun otetaan loppuviikon aikana yhteyttä kuntoututtavan työtoiminnan paikkavaihtoehtoihin tutustumista varten... Arvatkaapa onko sitäKÄÄN puhelua kuulunut.. Ei.
Alan ihan oikeasti väsyä siihen että mistään ei ikinä kuule mitään mukavaa tai piristävää, tai että asiat kerrankin menisivät niin kuin pitäisi. Haluaisin taas vain jonnekkin helvetin kauas jossa kaikki on toisin. En halua olla minä. En juuri nyt. En jaksa.
Ensi viikko on taas pelkkää riitelyä asioista ja tuskin maltan odottaa sitä miten äiti suuttuu kaikesta edellämainitusta. No sori jos en ole täydellinen, et ole jumankeuta sinäkään! Ärh, mutta jokatapauksessa, olen ärsyyntynyt, väsynyt, nälkäinen ja minua masentaa. Migreenikin tekee tuloaan.
Tahdon vain pois.
Kauas pois.
Ja heti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti