Vaikka välillä tuntuu siltä että mikään ei onnistu ja minut on tuomittu epäonnistumaan ihan kaikessa, niin kyllä niitä parempiakin hetkiä välillä onneksi on. Eivät ne hetket ehkä maatakaatavan ihmeellisiä ja mahtavia ole, mutta ne auttavat jaksamaan eteenpäin.
1. Sain viimein työkuntoutuspaikan (josta saan siis myös palkantapaista). Aloitan maanantaina paikallisen teatterin lavastamossa ja tarpeistossa ja autan tarvittaessa muuallakin. Se että pääsin pitkästä aikaa käymään teatterissa muutenkin kuin katsomon puolella ja hengaamaan alan ihmisten kanssa, tuntui yllättävän kotoisalta. Tajusin oikeastaan vasta nyt kuinka paljon olen sitä maailmaa kaivannut. Minä kasvoin teatterissa, opiskelin alan ammattilaiseksi ja nyt viimeinkin palaan sinne.
Teatteri on täysin oma maailmansa jota ei juuri muihin voi verrata. Kun kuulut teatteriin kuulut siihen joukkoon joka on tiivis kuin perhe ja liikkuu hieman muun maailman ulkopuolella. Teatterissa taikausko ja legendat ovat paikalla koko ajan. Teatterissa ei vihelletä. Kuukauteen ennen ensi-iltaa ei kukaan saa lausua sanaa 'Machbett' teatterin katon alla. Ja ne monet muut. Taidan viimein palata siihen maailmaan jossa olen omimmillani. Varjoissa seuraamassa 'tavallisen' maailman menoa.
2. Vlogi. Eli siis video blogi. Aloitin sellaisen. Ainakin toistaiseksi ajatus on enemmän kuin kiehtova. Aion myös yrittää päivittää ko. blogia päivittäis seuraavan kuukauden ajan ja mahdollisesti pidempäänkin. Suurinpana erona muihin blogeihini, on kieli. Vlogini on täysin englanninkielinen ja helevetin hyvin piilotettu. Siihen ei kukaan tule pääsemään käsiksi jos en erikseen anna lupaa.
3. Lempianimesarjani facebookprofiilien adminit huomioivat minut muutenkin kuin vain tusinafanina. Olen fiksu, minulla on mielipiteitä enkä tyydy vain kiljumaan kommenteissani ihailuani. Olen sarkastinen ja hämmennän välillä koko porukan arkea saaden aikaan paljon naurua ja hauskoja tilanteita. Enkä kadu sitä hetkeäkään. Sillä vaikka tiedän että kyseessä ei todellakaan ole Kyoya Ohtori itse - eihän herra ole kuin animehahmo - vaan admin, niin se aiheuttaa silti mukavan kipristelevän tunteen kun 'Kyoya' viittaa suoraan minuun päivityksissään ja muuten. Olen ehkä fanityttö, mutta ainakin pahuksen ylpeä siitä.
4. Ne pienet onnistuneet vahingot, kuten herkkusieni-paprika-tabasco-valkosipuli-cheddar-omeletti. Se oli yllättävän hyvää, vaikka se olisi voinut olla täysi katastrofi.
5. Mustikat. Hiii! Minulla on mustikoita! Enempää ei tarvitse sanoa.
Joten, näilläkin erittäin satunnaisilla ja ennustamattomilla asioilla on suuri vaikutus arkeeni. Jaksan paljon paremmin taistella päivittäisen elämäni kanssa kun välillä tulee näitä piristäviä hetkiä jotka antavat uskoa huomiseen ja siihen ettei tulevaisuus ehkä olekkaan niin perseestä kuin pelkään.
Jokatapauksessa, LH tahtoo kirjoittaa kanssani tänään, joten minun lienee parasta lopetella tämä teksti ja käydä vielä päivittämässä leffablogini ennen kuin neiti raahaa minut tekstitiedostojen ihmeelliseen maailmaan kiusaamaan glittervampyyreita ja kapisia susia.
Palaillaan! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti