Kodinhengetär

Tai ainakin yritän olla.

Ajattelin tässä samalla kun iltapuhteenani riivin raparperinvarsia huomista hillonkeittoa varten, pystähtyä kirjoittamaan merkinnän siitä mitä minusta on olla hyvä emäntä ja pitää taloutensa kuosissa. Tai ehkä tämä on enemmän mielipidettä siitä millaiseksi minut on kasvatettu - vaikka äitini ei sitä ikinä myöntäisikään..

Hyvä emäntä pitää kodin siistinä
- Ja nyt puhun siitä että lakanat vaihdetaan joka lauantai, pyykkikone surraa vähintää neljästi viikossa ja pyykit kuivataan mahdollisuuksien mukaan ulkona, mankeloidaan, silitetään ja viikataan. Lattia pestään joka toinen viikko, imuroidaan joka viikko. Astiat pestään joka ilta. Ikkunat kolmesti vuodessa. Jokaiselle pikkuesineelle on oma paikkansa ja niin edelleen. Niin minut on kasvatettu. Vaikka en pystykkään ainakaan toistaiseksi ylläpitämään moista kuria.

Hyvä emäntä hoitaa lapset ja arkiaskareet.
- Hitot siitä että lasken itseni feministiksi. Minut on kasvatettu siihen että lapset ja arki ovat emännän huolenaihe. Isäntä huolehtii siitä että polttopuita riittää, että koneet toimivat, että kaikille on ruokaa. Parisuhteen tulee olla tasa-arvoinen, mutta molemmilla on omat tehtävänsä.

Hyvä emäntä kierrättää ja säästää.
- Ryytimalla tulee kasvattaa ainakin puolet kesällä tarvittavista vihanneksista. Hyvä emäntä myös säilöö talven varalle yhtä ja toista. Hyvä emäntä käy kirpputoreilla, kierrätyskeskuksissa ja alennusmyynneissä. Kaikkelle voi keksiä uuden muodon ja käyttötarkoituksen.

Hyvä emäntä on tottelevainen.
- Seuraa lakia ja kuuntelee miehensä ja vanhempiensä neuvoja. Jääräpäisyys on varattu muille. Hyvä emäntä antaa periksi, tekee kompromissejä tai kiertää hankalat tilanteet neuvokkaasti.

Hyvä emäntä ei ole koskaan toimeton.
- Jalat ja kädet liikkuvat heräämisestä nukahtamiseen. Jos ei muuta niin neuloo lapsilleen tai leipoo koko perheelle. Hyvä emäntä ei saa koskaa olla laiska ja antaa arjen vain soljua ohitse.

Noudattavatko minut kasvattaneet naiset näitä neuvoja? Osittain ja soveltaen, kuitenkin harvemmin. Minusta kasvatettiin pikkunainen, ison maatalon emäntä. Kuulostan vanhanaikaiselta ja olenkin, roolimallini on 50-luvulta. Vain omat mielenkiinnonkohteeni ja oma eksentrisyyteni ovat muovanneet minusta niin modernin kuin olen.

Silti, tunnen aina syyllisyyttä siitä etten ole kuten olen edellä kertonut. Syvällä aivokurkiaisessa nakuttaa että pitäisipitäisipitäisi. Pitäisi osata ja jaksaa. Pitäisi olla malliesimerkki.

Nytkin kun tässä pilkon raparperiä kotitekoista hilloa varten, suunnittelen myös muiden säilykkeiden valmistamista talveksi. Kurpitsa- ja isotakiaisenvarsipikkelsejä, maustekurkkuja, säilöttyjä sieniä, ryöpättyjä marjoja, hilloja... Haaveissani olisi muuttaa isompaan asuntoon jossa olisi oma pihatilkku tai edes parveke. Voisin viljellä ruukuissa ensi kesänä.. Lisäksi haluaisin kangaspuut. Askarrella ja puuhastella ison talon kimpussa - ei silloin olisi kai aikaa olla masentunutkaan.

Minusta kasvatettiin Hyvä Emäntä, pikku kananen joka viipottaa huolehtimassa ison lapsilauman ja miehensä tarpeista, huolehtimaan eläimistä ja sadonkorjuusta, olemaan kliseinen maatalonemäntä (arvatkaa onko sukuni yrittänyt ilmoittaa minut salaa Maajussille Morsiameen? Vain kahdesti..). Sellaiseksi vain en usko koskaan päätyväni.

Vaikka miten yritän olla moderni nuori aikuinen, huomaan innostuvani hälyttävän paljon siitä että saan jostain kimpun raparperia ilmaiseksi. Pääsen keittämään hilloa.. Jee..

Minä en ole kodinhengetär. Minä siivoan kun pakotetaan. En osaa säästää, kierrätän kyllä hiilijalanjälkeni takia ja niin edelleen ja osaan säilöä kauden tuotteet, mutta muuten.. Minä en tasan ole tottelevainen ja viihdyn oikein mainiosti toimettomana. Olen vakaasti sitä mieltä että kotitöiden jakaminen on avain onnistuneeseen liittoon ja niin edelleen.

Minä en ole se Pikku Kananen joka minusta kasvatettiin, vielä kun sukuni ja minä itse sen sisäistäisimmekin.

Palaillaan! <3