Yleensä en hätääntyisi siitä että olen viikon hiljaa jossakin päin nettiä, mutta ei voi mitään, tunnen itseni taas äärettömän laiskaksi koska en ole saanut aikaan uusia merkintöjä. Oh ja voi, takaisin olen taas jokatapauksessa hyvinkin näin. Jeij.
Sentimentalismista puheenollen, olen viimeaikoina (ja varsinkin tänään) joutunut taistelemaan itseni kanssa ihan kunnolla jotta olen saanut tunteeni kuriin. Olen hätääntynyt, itkuinen, alavireinen ja en saa mitään aikaiseksi. Tuntuu että kaikki mitä luen, kuuntelen ja katson on nykyään yhtä surun voittokulkuetta. Johonkin hävisi taas ne hyvät tunteet ja aurinkoiset hetket.
Välillä ärsyttää enemmän kuin vähän se etten saa itseäni kontrolloitua niin vahvasti kuin haluaisin. Olen edelleen erittäin tarkka itseni suhteen. Tunnelukkoja on enemmän kuin tahtoisin ajatellakkaan. Olen itseäni kohtaa äärimmäisen vaativa, tyly ja alentuva. En usko itsestäni enää mitään hyvää. Vihaan Minua-kuukausi menossa.
Tänään tunteeni tosin ovat pinnassa ihan ukkosen takia. Minulla on Brontofobia. Kohtalaisen rasittava sellainen. Vaikka tiedän ettei ukkosessa ja salamoinnissa ole mitään pelottavaa ja että olen täällä oman kotini turvassa, pelkään silti. Se tulee jostain hyvin syvältä alitajunnasta. Enkä edelleenkään osaa hallita sitä pelkoa täysin. Pahempiakin aikoja on toki ollut. Enää en esimerkiksi istu pöydän ääressä kirjoittamassa paperille 'ukkonen ukkonen ukkonen ~' niin kauan kunnes myräkkä menee ohi. Nykyään pystyn jo istumaan aloillani ja vain seuraamaan myrskyn ohikulkua.
Inhoan juuri nyt muuten sitäkin, kuinka takaraivossani sykkii taas kerran ajatus että tulen viettämään elämäni yksin. Että huomaan eläkeiässä etten koskaan löytänyt sitä jonka kanssa jakaa elämäni. Älkää käsittäkö minua väärin, vaikka olen lähes täysin aseksuaalinen, kaipaan minäkin rinnalleni puolisoa. Jotakuta jonka kanssa jakaa arki ja jonka syliin pääsen turvaan niinä hetkinä kun maailman on minulle liian todellinen.
~*~*~
Tylsistä päivistä... Niin, olen siis edelleen teatterilla työharjoittelussa. Alussa oli kivaa, oli tekemistä ja muuten. Mutta tänäänkin! Ihan oikeasti, hortoilin neljä tuntia ympäriinsä yrittäen kehittää itselleni edes jotain tekemistä jotta en tuntisi itseäni laiskuriksi. Pomo nimittäin on lomalla joten en tiedä lainkaan mitä minun tulisi töissä tehdä. Keskiviikkona siivoan tarpeiston jos joku ei keksi minulle mitään järkevää!
En valittaisi jos tämä olisi ollut ensimmäinen tylsä työpäivä, mutta kun viime keskiviikko oli samanlainen. Lojuin työkaverin kanssa kaksi tuntia alalämpiön sohvilla puhumassa joutavia ja sitten keskityin leikkimään teatterisalin valoilla kun tekniikanpojat eivät olleet kieltämässä. Heehee, kannattaa jätkät hei pitää vapaapäivät aina yhtäaikaa...
~*~*~
Juuri nyt olen muuten taas erittäin väsynyt. Valvoin viimeyön, mikä ei hämmästytä enää ketään. Päivärytmini ON syvältä. Tiedän että pitäisi mennä nukkumaan, mutta juuri nyt ei huvita. Olen hieman liian maassa saadakseni unta. Eikä tuo ulkona oleva valoisuuskaan auta asiaa. En osaa nukkua kun on valoisaa! Augh! Onneksi huomenna on vapaapäivä, saan nukkua pitkään. Minkä jälkeen minun on viimeinkin oikeasti pakotettava itseni siivoamaan. Tällä näyttää siltä että lauma teinipoikia on pitänyt viikon leirin olohuoneessani. Eikä makkarissakaan juuri näy tyhjää lattiaa.
Ai niin, kuinka aikuista sekin on että ne ainoat miehet joista haaveilen ovat androkyynimäisiä anime-hahmoja?! For crying out loud! Yritä tässä olla aikuinen kun olet "head over heels" manga-/animehahmoihin. Perkuleeee~! En tunne itseäni aikuiseksi! Tunnen itseni tyhmäksi!
Hyvää yötä! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti