Otsikko on lähinnä siksi etten viitsinyt siihen suoraan kirjoittaa että vituttaa. Koska niin tekee. Erittäin vahvasti. Viikosta oli muuten tulossa ihan okei, mutta eeeiiii...
Ensinnäkin, äiti kävi ja päätti auttaa minua siivamisessa vaikka pariin otteeseen rouvaa kielsinkin. Tästä syystä pankkitunnukseni, avainlukulistani ja vuokranmaksulappuni lentivät roskiin. Ne olivat läppärin alla valkeassa kirjekuoressa, eivät ole enää. Olen kääntänyt koko vastasiivotun olohuoneeni ympäri ja joutunut tulemaan siihen ikävään tulokseen että ne menivät roskiin. Helvetti. Ihan niinkuin rahanmenoa ei olisi muutenkin. Uusi avainlukulista/vanhan nollaaminen pankissa maksaa. Ja jos en saa niitä nollattua niin jokaisesta hiivatin laskusta menee 8€ palvelumaksu jos ne pyydän tiskillä puolestani maksamaan. Ja se vuokranmaksulappu... Niin, mitenkän minä vuokran maksan jos se on hukassa? Vitun hienoa. Ja sitten äiti vielä käyttäytyy kuin koko juttu olisi oma vikani. En minä niitä käskenyt pois heittää. Minä kielsin heittämästä pois mitään. Argh!
Toisekseen, kaikkien kelan asioiden hoitaminen yms vaikeutui heti kun pankkitunnukset katosivat. Nyt kaikki pitää taas hoitaa käsin ja paperilla. Erikiva. Ja se etten voi tarkistaa kotona olenko viimeinkin saanut tuet että voin maksaa laskut.. Ei, pitää raahautua pari kilometriä pyörällä sateessa keskustaan että pääsen pankkiautomaatille tarkistamaan saldoni. Ainiin, salodoista tuli mieleen.. Kuinka hitossa lataan puhelimeeni lisää puheaikaa kun ei ole pankkitunnuksia? Vittu.
Ihan kuin tässä ei olisi jo tarpeeksi, niin yksi säälittävä ääliö yrittää taas palata elämääni. Eihän minulta mennytkään kuin 9kk päästä siitä eroon! Törmään siihen melkein joka kerta kun olen töissä, sitten se tulee kaupassa vastaan ja joudun tekemään pikamaastoutumisia. Helevetti! En haluaisi taas alkaa tapella sen kanssa siitä aiheesta miksi en halua naida/kuksia/panna sitä joka vitun käänteessä tai siis ollenkaan. En halua sitä elämääni! Ja kaiken lisäksi se asuu viereissä talossa josta se voi näppärästi tarkkailla milloin olen kotona. Ei ollenkaan riipivää tai mitään...
Ja juhannuskaanhan ei mitenkään saanut oloani tuntumaan luuserilta. Istuin yksin kotona ja nörttäsin. Olin niin no-life kuin mahdollista. Nukuin 23 tuntia lauantaista ja melko suuren osan muistakin päivistä. Elämä haisee.
Juuri nyt vituttaa taas ihan kaikki mahdollinen. En vaan jaksaisi taas tapella ihan joka aiheesta ihan jokaisen kanssa. Pitäisi lähteä keskustaan tarkistamaan olenko saanut rahaa, jos olen, niin hakemaan pankista uusi avainlukukortti ja maksamaan laskut, jos en ole saanut rahaa niin raahautumana takaisin kotiin ja kuuntelemaan sitten äidin valitusta siitä kun en ole saanut rahaa. Kelan hitaushankin on minun syyni.
Inhottavaa ajatella että kesästä on jo puolet ohi ja se on tähän asti ollut kaikkityynni perseestä.
Olen pahoillani siitä miten paljon tässä merkinnässä on kirosanoja, mutta toisaalta en välitä paskaakaan. Juuri nyt ei kiinnosta. Palaan loppuviikosta toivottavasti hieman positiivisemmissa merkeissä.
Ei törmäillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti