Tai siis erittäin, erittäin paljon. Migreeni on jälleen kerran käynyt yön piiiiitkinä ja piiiiiimeinä tunteita vääntämässä ruuvipihtinsä ohimoilleni. Ja se ei ole kivaa.
Tarkoitukseni oli aloittaa tänään bloggaaminen ihan kunnolla, mutta justihinsa nytten tuntuu siltä ettei asia voisi enempää kiinnostaakkaan. Olen ottanut migreenilääkkeen, mutta auta armia Äitijumalatar ennen kuin se alkaa auttaa.
Lyhykäisyydessään; tässä blogissa tulee jatkossa esiintymään, tietoiskuja aiheista joihin satun muistini syövereissä törmäämään, unistani ja niiden tulkinnasta, käsitöistä, resepeteistä ja mitä niistä seurasi, kissoistani, kavereistani silloin kun satun niihin törmäämään, sekä tietenkin uskonnosta. Minun omasta henkilökohtaisesta uskonnostani, joten niuhottajat, **ttumaiset ääliöt ja hihhulit jotka ovat vakuuttuneita siitä että on vain yksi oikea uskonto ja että minun pitäisi pelastaa sieluni siihen liittymällä... Voivat kaikki painua sinne minne aurinko ei paista (enkä nyt puhu lapista).
Kiitos ja anteeksi.
Palaan kirjoittamaan OIKEAN merkinnän jahka oloni hieman paranee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti