On se hassua.. Päässäni pyörii parikin valmista blogimerkintää, mutta niitä varten pitäisi ensin jaksaa kaivaa kamera esiin ja ottaa valokuvia että niihin tulisi edes joku tolkku. Joten olen lykänny niitä nyt ehkä kuukauden eteenpäin, mutta ehkä voisin viimeinkin saada jotain aikaiseksi ennen kuin unohdan mistä oli kyse.
Se olkoon viikonlopun ohjelmani, otan ne valokuvat ja teen ainakin yhden päivityksistä.
Mitä muuten olen puuhaillut? En juuri mitään.
Kuunnellut musiikkia, katsonut leffoja, pelannut playstationillani, kutonut, siivonnut, leiponut... Opettelin myös viimeinkin kunnolla käyttämään soijarouhetta ruuanlaitossa. Yllättävää kyllä, tulos oli ihan syötävä.
Muistan ala- ja yläasteen kasvisruokavaihtoehdoistani että inhosin niitä päiviä kun ruokaani oli sotkettu soijalihaa missään muodossa. Kumimaista, mautonta ja sitä sai jauhaa ja jauhaa ennen kuin sen pysyi viimein nielemään. Yök. Meni vuosia ennen kuin edes harkitisin siihen koskemista itse.
Mutta sitten tuli huomattua yksi soijarouheen parhaimmista puolista. Hinta. Puoli kiloa maksaa alle euron, kerralla sitä tarvitaan ruokaa ½ - 1 desiä... Se on halpaa. Ja se on yksi hiivatin iso juttu nykyään kun ostaa ruokaa. Mikään ei ole halpaa. Ei yhtikäs mikään. No okei, makarooni on. Joten, kun tiedän voivani ostaa alle eurolla jotain mistä syön jopa kuukauden ja josta saan huomattavasti enemmän proteeinia kuin normaalista ruokavaliostani..? Jep, päätin opetella käyttämään sitä vaikka kyseisestä tavarasta ei niin kovin aurinkoisia muistoja olekkaan.
Yllätys sitten olikin että soijarouhemakaronilaatikko oli jopa hyvää. Osasyy saattoi olla että annoin heti piut paut pussin kyljessä olleelle valmistusohjeelle. 1 osa rouhetta, 2 osaa (kylmää) vettä, mausta rouhe kun se on turvonnnut. Hitot. Sotkin mausteet rouheeseen jo ENNEN vettä, jonka lisäsin varmuuden vuoksi kiehuvana. Ja kas! Rouheeni ei ollut kumimaista! Yay! Lisäksi pistin 1 osan rouhetta, 2,5 osaa vettä. Näin ollen rouhe oli ehkä kosteampaa kuin yleensä, mutta milloin se on pataruuissa tai keitoissa haitannut? Niihinhän tuota tarvaraa yleensä sotketaan...
Joten, muuttuiko mielipiteeni soijarouheesta? Jep, mutta niihin kummalisiin soijarouheesta muotoiltuihin palasiin/suikaleisiin en kyllä vieläkään suostu koskemaan.
:)
Mitä muuta olen puuhaillut? En juuri mitään, olen vaihteeksi kipeänä. Mikä ei ole sinänsä yllättävää, mutta se on mielenkiintoista että kuumeni on ensimmäistä kertaa hetkeen niin kokealla että näen hienoja valveunihallusinaatioita. Lähinnä preeriavuoria, mutta silti. Kohtalaisen paljon hereilläoloajastani siis menee edelleenkin peitonalla kirjan kanssa, koska en halua/jaksa tehdä mitään muutakaan. Se annettakoon minulle anteeksi. Huomenna tosin on pakko raahata itseni kirjastoon. Kirjoilla oli tänään eräpäivä ja minulla ei ole mitään lukemista viikonlopulle.
Ai joo, onnistuin löytämään kännykkäni <3 Se miten se oli päätynyt ompelukoneen boxiin, ompelukoneen alle, on yhä kysymysmerkki koska en muista koskeneeni ompelukoneeseeni ainakaan pariin viikkoon ennen kuin puhelimeni katosi. Mutta samapa tuo, olen iloisempi että löysin kyseisen härpättimen. Me iz happy!
Palaillaan taasen, seuraavalla kerralla ainakin toivoakseni pointin ja valokuvien kanssa.
Pusuja! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti