Brownie in a Mug

1/4 dl Sokeria
1/4 dl Jauhoja
2 rkl Kaakaota
Ripaus Suolaa
3 rkl Vettä
2 rkl Oliiviöljyä

Sekoita kuivat aineet mukissa, lisää vesi ja öljy.

Tunge mikroon noin kahdeksi minuutiksi.

Anna jäähtyä.

Syö.

Oikeen proo resepti sillon ku ei huvita leipoa, mutta jotain makiaa tekis mieli. Tämän jälkeen ei varmasti tee sitä enää mieli. Vika voi tosin olla kokissakin. Mutta minä saan tuosta aina aika omituisen makuista. No jaa, kukin kokeilkoon itse. Osa tykkää, osa ei. Miulla se vaihtelee.

Ei mulla muuta tänään!

Palaillaan! Pusuja! <3

Keittiön(i) perustarvikkeet

A.k.a Näitä ilman avokeittiöni hyllyt olisivat aina jotakuinkin tyhjät.

Jokaisella meillä on keittiössämme niin sanottuja luottotuotteita, tarvaroita/raaka-aineita joita on kotoa löydyttävä aina koska milloinkaan ei tiedä milloin joutuu yks kaks yllättäen laittamaan ruokaa vain niistä tavaroista jotka lojuvat hyllyssä. On myös ihmisiä kuten minä, joille asunnosta poistuminen ei ole aina ihan niin helppoa. Joskus kaupassa käyminen vain ei ole vaihtoehto ja silloin pitää pärjätä tavaroilla jotka ovat jo kotona. Tästä johtuen "Must have!"-listani lienee ehkä pidempi kuin suurimmalla osalla kansaa.

Olen asunut omillani 16 vuotiaasta lähtien, joten vuosien mittaan olen huomannut keittiöni varustelun muuttuneen verrattaen paljonkin. Ennen kotoa piti löytyä tasan tarkkaan nuudeleita, riisiä ja suolaa. Niillä sitten pärjättiin asuntolaboxissa silloin kun ei huvittanut käydä kaupassa, tai siihen ei ollut varaa. Nykyään, 8 vuotta noista ajoista, voin onneksi sanoa että ainakin tällä elämänsaralla olen aikuistunut. Huzzah!

Nykyisellään kotoani löytyy vähintääkin seuraavaksi listatut asiat;

Pastaa pitää aina löytyä vähintääkin parissa muodossa, kuvassa on esillä kahdenlaisia vehnänuudeleita, munanuudeleita, ramen-nuudeleita, lasagne-levyjä, pennepastaa, tavallisia makaroneja sekä Pirkan juustoinen pussipasta. Kuvasta jäi puuttumaan pari erikoispastaa ja riisinuudelit, mutta toisaalta, niistä en jaksa aina välittää onko niitä kotona vai ei.

Kuitenkin, kuten monella ikähaarukkaani kuuluvalla nykyisin, aterian perusosa on usein pastaa jossakin muodossa. Se on helppoa, halpaa ja sitä saa mistä tahansa maailmankolkasta ja päivittäistavaraliikkeestä.

Okei, tämä on ehkä se osa omaa ruokakomeroani joka ei ole ihan niin yleinen muilla. Kuvassa näkyy taustalla Maca-jauhe ja karamellisoidut kaakaopavut, pahoja kuin synti molemmat, mutta terveellisyydestä ei voi kiistellä. Maksavat kohtalaisen paljon mutta toisaalta ne myös kestävät kohtalaisen kauan.

Kuvassa lisäksi kaksi levyä raakasuklaata, pari raakaravintopatukkaa, soijarouhepussi, soijajauhoja, kuivattua sipulia, kuivattuja hedelmiä, sinapin siemeniä, kurpitsan siemeniä, auringonkukan siemeniä, unikon siemeniä, kuivattua banaania ja kuivattuja karpaloita.

Terveysmuonaa. Näiden käyttämisestä ei milloinkaan tule morkkista, eikä läskipossuoloa.

Pelkkä pasta on kuivaa, eikä se usein kyllä maistukkaan miltään. Vaikka siihen miten heittelisi siemeniä ja muita kuivajuttuja sekaan, siksi kotoa on aina pakko löytyä edes paria erilaista ateriakastiketta. Toisaalta, minun käsitykseni parista voi olla hieman yleistä laajempi.

Kuvassa taustalla chili-kastike jota pitäisi ostaa lisää, tabasco jota menee vähän kaikkeen, curry ateriakastike odottamassa laiskan kokin-päivää, soijakastike jota ilman en riisiäni syö. Useampi purnukka tomaattikastiketta, kookosmaitoa, hoi sin-kastiketta, kaksi wok-ateriakastiketta ja purkki isän keittämää Paholaisen Hilloa joka on ehkä maailman parasta friteerattujen vihannesten kanssa.

Puolivalmisteet. Joo, vaikka vannonkin yleensä kotiruuan nimeen ja siihen että käytetään mahdollisimman puhtaita ja yksinkertaisia raaka-aineita, on minullakin tallessa aina jotain mistä saan ruokaa HETI, jos sellainen tilanne tulee eteen.

Perunamuusijauhe, hollandaisekastikejauhe, riisikakut, purkkikeitto, pussikeitot, kuppikeitot, pikapuuro, tonnikala ja valmisvohvelit jotka tarvitsee vain tunkea leivänpaahtimeen. Ei mikään terveellisyyden multihuipentuma, mutta nopeaa, halpaa eikä vaadi keskittymistä.

Viljat ja kotoa aina löytyvät 'tuore'-aineet.

Riisiä vähintään kolmessa muodossa on aina oltava kotona, tällä hetkellä ja kuvassa tavallinen pitkäjyväinen riisi, risottoriisi ja puuroriisi. Lisäksi puurohiutaleet vaikka en puurosta juuri perustakkaan. Rusinat, kidneypavut, kvinoa, vihreät linssit, cuscus... Näistä saa helposti ravitsevan lisän perus pastaruokaan.

Sitruunamehu, tuore sitruuna, kananmunat, inkivääri, sipuli, valkosipuli ja omenat. Näitä kun löytyy aina kotoa, ei ihan oikeasti tarvitse koskaan miettiä että "Mitähän söis, kaapit ihan tyhjänä!"

Lisäksi taustalla jostain syystä jääteepussit, joitten focusta tässä kuvassa en muista, heitin ne kai tähän kun eivät muuallekkaan sopineet. Ehkä. (kuvan ottamisesta ehkä 30 min ja en enää muista, hyvä minä, hiton hyvä...)

No tota.. Mun maustehyllynsisältö nyt vaan ei mahdu yhteen kuvaan niin että sieltä erottaiskin jotain.. Silleen...

Ylimmässä kuvassa kardemumma, sitruunapippuri, paprika, meirami, kana- ja kasvisliemikuutiot, persilja, tilli, inkivääri, neilikka, rosmariini, chiliä, kokonaisia neilikoita ja Marokon Yöt-maustesekoitus.

Keskimmäisessä kuvassa kidesokeri, tomusokeri, palmusokeri, mantelirouhe, mantelilastut, curry, valkosipulirouhe, laakerinlehdet, kanelitankoja, vaniljatanko, leipomisen makuesanssit, ksantaani (korvaa gluteenin sitkon gluteenittomassa leivonnassa), ruokasooda, leivinjauhe ja kuivahiiva. Kuten näistä vissiin arvanneekin, niin suurintaosaa tästä satsista sotken leipomiseen.

Alimmassa kuvassa rypsiöljy, oliiviöljy, kuminaöljy, omenaviinietikka, kalakastike, sitruunaesanssi, Tom Yum-keittoainespussit, hunaja, suola, hermesetas-makeutusainepussit, nonparelleja, japanilaisia hedelmäkarkkeja ja purkkaa.

Mausteita tai ei, randomeja juttuja tai ei, näitä juttuja on aina pakko olla kotona. Muutenhan ruoka ei maistu niin yhtään miltään!

Ja koska tiedän että ruokavaliotani ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa maailman terveellisimmäksi, niin kotoa löytyy myö aina vähintään tälläinen satsi vitamiineja ja ravinnelisiä. On tuossa kuvassa ainakin pirusti C-vitamiinia jos ei muuta. Noita jaksa eritellä, zuumatkaa fotoa jos hirveesti kiinnostaa. (ongelma on lähinnä siinä etten jaksa mennä tarkistaa osan jutuista oikeinkirjoitusasuja. sorry vaan.)

Mutta ei noista ruuistakaan niin väliksi kunhan tämä kaappi on aina täynnä. Kyseessä siis teekaappini sisältöineen, kuva tosin on pari kuukautta vanha joten nyt tuolla on jo noin puolet tavaraa lisää. Se tuppaa täyttymään aina talven mittaan kun minulla on aina kylmä ja silleen... Ei siitä sen enempää.

Lisäksi kotoa pitää aina löytyä voita, maitoa, juustoraastetta ja ruokakermaa. Niillä pärjää jo kiitettävän pitkälle ruoanlaitossa. Jostain syystä täältä myös näyttäisi aina löytyvän ketsuppia, sinappia, majoneesia, oliiveita, kapriksia ja suolakurkkuja, vaikka minulla ei ole minkäänlaista käsitystä miksi. En koe kyseisille tavaroille kovinkaan suurta käyttötarvetta noin yleisesti.

Astiakaapistani en uskaltanut ottaa kuvaa, se on tungettu taas ihan törkeän täytee kaikkea 'tarpeellista'.

Tämä on minun keittiöni. Millainen sinun on?

Palaillaan! Pusuja! <3

Semiharvinainen viikkokatsauksentapainen juttu.

On se hassua.. Päässäni pyörii parikin valmista blogimerkintää, mutta niitä varten pitäisi ensin jaksaa kaivaa kamera esiin ja ottaa valokuvia että niihin tulisi edes joku tolkku. Joten olen lykänny niitä nyt ehkä kuukauden eteenpäin, mutta ehkä voisin viimeinkin saada jotain aikaiseksi ennen kuin unohdan mistä oli kyse.

Se olkoon viikonlopun ohjelmani, otan ne valokuvat ja teen ainakin yhden päivityksistä.

Mitä muuten olen puuhaillut? En juuri mitään.

Kuunnellut musiikkia, katsonut leffoja, pelannut playstationillani, kutonut, siivonnut, leiponut... Opettelin myös viimeinkin kunnolla käyttämään soijarouhetta ruuanlaitossa. Yllättävää kyllä, tulos oli ihan syötävä.

Muistan ala- ja yläasteen kasvisruokavaihtoehdoistani että inhosin niitä päiviä kun ruokaani oli sotkettu soijalihaa missään muodossa. Kumimaista, mautonta ja sitä sai jauhaa ja jauhaa ennen kuin sen pysyi viimein nielemään. Yök. Meni vuosia ennen kuin edes harkitisin siihen koskemista itse.

Mutta sitten tuli huomattua yksi soijarouheen parhaimmista puolista. Hinta. Puoli kiloa maksaa alle euron, kerralla sitä tarvitaan ruokaa ½ - 1 desiä... Se on halpaa. Ja se on yksi hiivatin iso juttu nykyään kun ostaa ruokaa. Mikään ei ole halpaa. Ei yhtikäs mikään. No okei, makarooni on. Joten, kun tiedän voivani ostaa alle eurolla jotain mistä syön jopa kuukauden ja josta saan huomattavasti enemmän proteeinia kuin normaalista ruokavaliostani..? Jep, päätin opetella käyttämään sitä vaikka kyseisestä tavarasta ei niin kovin aurinkoisia muistoja olekkaan.

Yllätys sitten olikin että soijarouhemakaronilaatikko oli jopa hyvää. Osasyy saattoi olla että annoin heti piut paut pussin kyljessä olleelle valmistusohjeelle. 1 osa rouhetta, 2 osaa (kylmää) vettä, mausta rouhe kun se on turvonnnut. Hitot. Sotkin mausteet rouheeseen jo ENNEN vettä, jonka lisäsin varmuuden vuoksi kiehuvana. Ja kas! Rouheeni ei ollut kumimaista! Yay! Lisäksi pistin 1 osan rouhetta, 2,5 osaa vettä. Näin ollen rouhe oli ehkä kosteampaa kuin yleensä, mutta milloin se on pataruuissa tai keitoissa haitannut? Niihinhän tuota tarvaraa yleensä sotketaan...

Joten, muuttuiko mielipiteeni soijarouheesta? Jep, mutta niihin kummalisiin soijarouheesta muotoiltuihin palasiin/suikaleisiin en kyllä vieläkään suostu koskemaan.

:)

Mitä muuta olen puuhaillut? En juuri mitään, olen vaihteeksi kipeänä. Mikä ei ole sinänsä yllättävää, mutta se on mielenkiintoista että kuumeni on ensimmäistä kertaa hetkeen niin kokealla että näen hienoja valveunihallusinaatioita. Lähinnä preeriavuoria, mutta silti. Kohtalaisen paljon hereilläoloajastani siis menee edelleenkin peitonalla kirjan kanssa, koska en halua/jaksa tehdä mitään muutakaan. Se annettakoon minulle anteeksi. Huomenna tosin on pakko raahata itseni kirjastoon. Kirjoilla oli tänään eräpäivä ja minulla ei ole mitään lukemista viikonlopulle.

Ai joo, onnistuin löytämään kännykkäni <3 Se miten se oli päätynyt ompelukoneen boxiin, ompelukoneen alle, on yhä kysymysmerkki koska en muista koskeneeni ompelukoneeseeni ainakaan pariin viikkoon ennen kuin puhelimeni katosi. Mutta samapa tuo, olen iloisempi että löysin kyseisen härpättimen. Me iz happy!

Palaillaan taasen, seuraavalla kerralla ainakin toivoakseni pointin ja valokuvien kanssa.

Pusuja! <3

Jotain minusta-haaste

Törmäsin tähän bloggeria satunnaisesti selaillessani ja vaikka minua ei ole kukaan haastanu, minulla on tylsää. Olen siis copycat pahinta laatua taas tänään ja toteutan itseäni näin. Omahan on blogini. ;)

1. Ketä ihailet ja miksi?

Se vaihtelee. Mielialan ja vuodenajan mukaan. Sekä sen mukaan miten paljon olen viimeiaikoina seurannut uutisia. Tällä hetkellä sanoisin ihailevani Dalai Lamaa, Michelle Yeohia, Peter Jacksonia, Herttuatar Catharinea ja Barbieta. Ihan vaan siksi että jokainen heistä herättää minussa mielipiteitä ja inspiroi minua tavallaan. Ei siihen sen enempää tarvittane.

2. Viimeksi lukemasi kirja?

Big Babies - eli miksi emme kasva aikuisiksi, kirjoittaja Michael Bywater.

3. Mitä teet mieluiten vapaa-aikanasi?

Nukun, luen, kirjoitan, neulon, katson leffoja, kuuntelen musiikkia, pelaan playstationilla ja kokeilen uusia reseptejä.

4. Mitä harrastat?

Hiusväreillä sotkemista, ajatusmanipulaatioita, tila-aikataidetta kotioloissa ja surrealista ilmetaidetta pelin edessä aamuisin. Paskat. Nukkumista ja kissanlelujen paiskomista.

5. Mitä kotityötä et voi sietää ja miksi?

Tiskaaminen. Kaikki muu menettelee paitsi tiskaaminen. En vaan tahdo koskea likaisiin astioihin. Se on ällöä! Homma onnistuu vain kumihanskat kädessä, hengityssuojain naamalla ja leffa taustalla silloin ku se on ihan pakko suorittaa.

6. Mistä olet kotoisin?

Etelä-savosta. Ei siitä sen enempää.

7. Parhain luonteenpiirteesi?

Mukautuvaisuus. Toisaalta, se on myös se pahin. Kiltintytönsyndrooma, anyone?

8. Missä olet hyvä?

Vastuun välttelyssä, laiskottelussa, todellisuuspakoilussa, fanfictionin kirjoittamisessa päänisisällä, eläminen fantasiamaailmoissa, turhan nippelitiedon muistamisessa ja useamman kirjan yht'aikaa lukemisessa.

9. Teetkö unelmiesi työtä?

Tässä vaiheessa pitäisi kai kuolla nauruun... Olen työtön, se riittäköön vastaukseksi.

10. Paheesi?

Kokis, kaakao, aikatauluista laistaminen, unohtelu, vastuun pakoilu, Barbie-leffat ja nettishoppailu.

11. Kumpi ja kampi tappeli, kumpi voitti?

Kysyisit ennemmin vaikka että kumpi on suurempi, reikä vai läpi..

Ja sit pitäs kai haastaa joku tekee sama? Lilly ja Lumikki, teidät on täten haastettu. Olkaa hyvät.

Ei mulla muuta tänään.

KTHNKB! Pusuja! <3

P.s: hukkasin kännykkäni yli vuorokausi sitten, alkaa olla vieroitusoireita. Miten ihminen ylipäätään voi hukata jotain kirkkaanpinkkiä ja strobovaloilla varustettua???

Reality Check

Yleensä sitä toivoo monemoista elämässään. Että olisi enemmän rahaa, kivempi työ, kavereita, matkoja, hyödykkeitä, viikonloppukännit ilman krapulaa, ettei maanantaita olisi. Olen ollut yli kuukauden hiljaa koska jouduin tekemään todellisuuspäivityksen omalla kohdallani.

Olen maininnut pariin otteeseen terveysongelmistani jotka eivät ole sidoksissa masennukseeni. Senkin kanssa menee taas vähän huonommin, mutta se ei liity tähän mitenkään. Kuulin yhden sanan, ja se sana pysäytti aika paljon elämässäni tällä hetkellä. Juuri nyt en ajattele tulevaisuutta kuin seuraavaan lääkäriaikaan asti.

Leukemia.

Ei se vielä ihan varmaa ole, luuydintesti on tekemättä. Se on edessä vielä tänä keväänä.

Toki tiesin ettei kaikki ole kunnossa, tunnenhan minä sen ruumiissani. Nenäverenvuotoja on lähes päivittäin, mustelmia tulee lähes kaikesta, pienetkään naarmut eivät enää parane, olen aina väsynyt ja kylmissäni, paitsi silloin kun iskee kuuma-aalto, joka heittää varoittamatta hien pintaan niin että paita kastuu. Luusärky on lähes kokoaikainen kumppanini tällä hetkellä, en saa öisin unta, missään asennossa ei ole hyvä ja särkylääkkeillä ei ole mitään vaikutusta.

Ei elämä ennenkään ole ollut helppoa, mutta nyt tuntuu että se vaikeutuu koko ajan entisestään. En juuri nyt edes muista milloin minulla on ollut viimeksi kunnolla lämmin, hyvä ja kivuton olo. En vain aina jaksaisi tapella, ja nyt pelkään että joudun tappelemaan todellisuuden kanssa enemmän kuin koskaan ennen.

Olen myös joutunut miettimään että mitä jos se on kuin onkin leukemia, mitä sitten teen? Ensireaktioni oli tietysti ottaa henkivakuutus. Tai yrittää. Pitää raahata itseni pankkiin sitä varten, ei näemmä onnistunutkaan netissä. Pläh. Pistän jokatapauksessa pikkusiskot edunsaajiksi.

Äiti on luonnollisesti huolissaan vaikka yrittääkin peittää sen. Huomattavin muutos on että yksi vierailu luonani kahdessa viikossa on muuttunut kahteen vierailuun viikossa. Isä on huolissaan mutta ei oikein tiedä mitä tehdä tai sanoa, sillä on omatkin terveysongelmansa huolehdittavana. Vanhempi pikkumonsteri tietää mikä on tilanne ja ottaa sen suht' rauhallisesti, nuoremmalle en aio kertoa ennen varmaa diagnoosia. Äidin äiti tietää ja ottaa homman siltä kannalta että niin kauan kun paperilla ei ole mitään, mie olen terve. Mummo on muutenkin enemmän huolissaan siitä voiko se ostaa minulle uuden imurin synttärilahjaksi. Isän äidille en ole vielä kertonut, enkä ole kertomassakaan. Mummi on ihan tarpeeksi huolissaan minusta jo nytkin. Ainoalle tädilleni en ole vielä kertonut, pitänee kertoa ensi viikolla. Serkuilleni en aio sanoa sanaakaan, ne on vielä liian nuoria ymmärtämään. Muille? LH tietää, JN, DK, JS, JsS ja TP eivät vielä tiedä, enkä tiedä miten kerronkaan.

Kissoilleni olen varmistanut kodit siltä varalta että minulle käy huonosti. Olen myös melko varma siitä että joudun puhumaan aiheesta tukihenkilöni kanssa, mutta toistaiseksi en ole vielä saanut aikaiseksi. Homma on jotekin abstrakti vielä. Se ei ole vielä totta, odottelen vain missä vaiheessa homma lävähtää kunnolla kasvoilleni ja en voi enää kieltäytyä ajattelemasta sitä.

Leukemian uhka hautasi myös lopullisesti haaveeni omasta perheestä. Kroonista leukemiaa sairataville ei suositella lasten hankkimista koska lääkkeet aiheuttavat sikiöaikaisia epämuodostumia ja syöpä siirtyisi automaattisesti lapseenkin. Eli jos se on leukemia, on edessä sterilisaatio.

Jokainen tätä blogia yhtään pidempään seurannut tietää sen jatkuvan painini sen kanssa että haluanko vai enkö halua lapsia tulevaisuudessa. No enää sitä ei tarvitse kuunnella. Todennäköisemmin vain mutinaa siitä miten minua vituttaa kun ruumini vie minulta valinnan mahdollisuuden. Vapauden päättää itse haluanko vai enkö halua jälkikasvua. Tiedän myös että vaikka lääketiede kehittyy, on kroonisen leukemian diagnoosin saaneilla yleinen elinaika odote 10 - 20 vuotta. En minä halua ajatella että saatan kupsahtaa ennen kuin täytän 40! Kyllähän minä tiedän että jonakin päivänä ne kuoppajuhlat on edessä minunkin kohdallani, mutta ennemmin haluan ajatella että se on sitten joskus kun olen yli 80 vuotias ja oikeasti vanha. Ei silloin kun ystäväni saavat lapsia ja menevät naimisiin, elävät elämäänsä täysimmillään. Mutta kai siihenkin ajatukseen on totuttava ja keskittyvä ajattelemaan että minulla on vielä niinkin paljon aikaa jäljellä kokea, oppia ja elää.

Juuri nyt myönteiset ajatukset eivät ole ystäviäni.

Pitäisi mennä nukkumaan, alan olla liian synkällä tuulella oman hyvinvointini kannalta.

Palaillaan taas, toivotaan että edes vähän positiivisemmissa merkeissä kuin nyt.

Haleja! <3