Tai ehkä jouluruokayliannostus sittenkin. Mene ja tiedä, mutta tänään oli jo pakko siirtyä kanaviilokkiin ja riisiin.
Ei sillä etten mie jouluruuasta tykkäisi. Mutta sitä vaan tulee aina vedettyä sillä hetkellä niin paljon että sitten pitää avata vyö, ottaa samarinia ja kieriä hetkeksi makuuasentoon lähimpään vuoteeseen. Oli taas kystä kyllä ja pöperöä pöytä täysi. Lanttuporkkanalaatikko, imelletty perunalaatikko, silliä, savulohta, kylmäsavulohta, graavilohta, graavihaukea, lipeäkalaa, säilöttyjä muikkuja, metsäsienisalaattia, etikkasieniä, rosollia, savustettua kalkkunaa, vihreää salaattia, keitettyjä perunoita, tomaattisalaattia, nattoota, ruisleipää, karjalanpiirakoita, kotikaljaa, maitoa, herukkamehua, pipareita, torttuja, englantilaista hedelmäkakkua ja ihan riivatusti suklaata. Ja sitten tietysi ne jutut joita minä en syö, mutta jotka pöydästä löytyivät. Säilöttyä karhua, poroa, peuraa, kinkku, maksapasteijaa, lihahyytelöä ja jotain mitä en todellakaan tunnistanut mutta sisko kehui hyväksi.
Onneksi ei tule taas vuoteen syötyä niin paljon.
Jouluruoka on hyvää ja sitä tulee aina syötyä paljon, mutta onneksi sitä syödään vain kerran vuodessa. Ei sitä herranjesta jaksaisi vetää sen useammin.
Nyt uskoisin höpisseeni tarpeeksi ruuasta.
On mukava olo. Vieressä on mukillinen glögiä ja itseleivottuja pipareita ja olen kietoutunut upouuteen slankettiini jonka sain mummolta. Selän takana on uusi mp3-soittimeni lataamassa akkuaan ja jaloissa odottaa Harry Potter Legeda-elokuvatietokirja lukemistaan.
Joulumieleni oli ehkä kateissa suurimmanosan kuukautta, enkä edelleenkään sano että olisin ihan hilipatihoo-tipetipetiptap-rallalaa-meiningissä, mutta kyllä se joulu sieltä jostain löytyi. En ehkä soita joululauluja ja kotona ei ole ainuttakaan joulukoristetta esillä, mutta minun jouluni on siltä jossain tässä. Omassa rauhassani kotona kissojen kanssa tehden niitä asioita joista oikeasti nautin. Katsellen leffoja, kutoen, kuunnellen metallia ja juoden liikaa teetä (sukukin alkaa oppia tämän, sain kolme pakettia teetä lahjaksi, sekä uuden mukin ja teesiivilän).
En ole maailman jouluisin ihminen. En nauti joulushoppailusta. Olen iloinen voidessani istua äidin valmiiseen joulupöytään (toki autan aina viimeistelyssä ja kattamisessa). Kaivan koristeet esiin ehkä kerran kolmessa joulussa. En soita joulumusiikkia kuin leipoessani pipareita. En käy joulukirkossa.
Jouluni ei juurikaan eroa arjestani, mitä nyt näen tavallista enemmän sukulaisia.
Silti se, minun jouluni, on jossain tässä tavallisuudessa. Mielentilassa ehkä. Ja ainakin toistaiseksi se on ihan riittävää.
Nähdään taas. Pusuja <3
P.s: Lidlin 'Talvisiideri' on ihan kirotun pahaa. Meni viemäriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti