2013
Vaatii taas totuttelua oppia kirjoittamaan se. Juuri ehdin oppia automaattisesti listaamaan päivämääriin vuoden 2012 ja nyt se vaihtui taas.
Sinne se vuosi taas katosi.
Vaikka se monesti tuntui äärettömän pitkältä ja ettei aika juurikaan kulje, katosi aika taas kuin varkain. Parhaiten olen huomannu viime vuoden kulumisen tämän blogin statistiikoista ja tekstilistauksista.. Vuosi oli monessa suhteessa äärimmäisen rankka, ja vaikka välillä tuntui että alkaa jo helpottaa, oli vuoden loppu silti ehkä rankin. Oman terveyden pettäminen ja jatkuva kyseenalaistaminen.. Se vie voimia, enemmän kuin luulisi.
Kevät meni lähinnä masennuksen kanssa painiessa, päivästä päivään selvitessä. Siihen että opettelin taas olemaan elossa. Kesä meni töissä teatterilla. Pari kuukautta siinä meni hyvin. Sitten tuli syksy ja vointini alkoi pikkuhiljaa huonontua. Talventullen, nyt... No, tässähän sitä taaperretaan. Työpaikka vaihtui kuntoututtavaan pajatoimintaan, kuukausittaisiin terapiakäynteihin lisättiin läjä verikokeita ja muita lääkärissä juoksuja.
Yksi menetetty ystävä, muutama uusi tuttavuus. Ei yhtään kuollutta sukulaista, mutta eipä kukaan tainnut lisääntyäkkään. Läjä tuttavien avioeroja joita seurasin satunnaisella semikiinnostuksella sivusta, ei yksiäkään häitä tai edes kihlajaisia. Vuosi oli hiljainen.
Mitä alkaneesta vuodesta? En tiedä. Joululomani alussa nähty The Hobbit - An Unexpected Journey leffa herätti taas ainakin toistaiseksi jonkin aikaa hieman syvemmällä uinuneen Tolkien- ja Lord of the Rings-innostukseni.. Ostin läjän kirjoja aiheesta, aloin nähdä unia kääpiöistä ja hukuttauduin taas vaihteeksi fanficionin maailmaan. Ja se tuntuu hyvältä. Tuntuu hyvältä unohdaa jonkin avulla todellisuus aina hetkittäin.
Seitsemänteen päivään asti saan tänä vuonna istuskella kotona, sitten palaan pajalle askartelemaan mitä milloinkin ja ylläpitämään päivittäistä sosiaalisuuttani. 15 pvä on seuraava lääkäri, maaliskuussa aika spesialistille.. Sen pidemmälle en edes ajattele, en oikeastaan edes sinne asti. En vielä osaa. Voin toki tehdä sunnitelmia, mutta se tuntuu niin kaukaiselta. Tällä hetkellä eläminen vain tässä hetkessä tuntuu ihan riittävältä. Onneksi tiedän ettei minulla ole kiire mihinkään.
En tiedä vielä minne tämä vuosi minut vie. Jos se vie yhtään mihinkään. Saatanhan istua tässä samassa asunnossa, samassa tuolissa tammikuussa 2014stakin, kirjoittamassa vastaavaa päivitystä tänne. Ehkä. Enää sekään ajatus ei painosta niin paljon kuin voisi luulla, minä täytän alkavan vuoden aikana vasta 24, minulla ei ole kiire mihinkään. Ehdin seikkailla maailman turuilla ja toreilla kyllä myöhemminkin. Ei sitä omaa paikkaa, omaa koloa, tarvitse ihan vielä löytää kun muuallakin pärjää. Ensin on keskityttävä siihen että opin edes elämään.
Kuitenkin, Hyvää Uutta Vuotta 2013 teille kaikille jotka tänne joskus olette eksyneet kirjoituksiani lukemaan. Kiitos siitä että olette jaksaneet päämärätöntä itseni sättimistä ja sekoilua elämäni kanssa. Voisin luvata yrittäväni aikuistua, mutta nääääh, en taida viitsiä. Näinkin on ihan okei.
Palaillaan taas! Pusuja! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti