En minä kadonnut, olin vain hiljaa.

Huomenia! --- tai päivää, mitenkä vain.

Olen ollut hiljaa vuoden, ajattelin että on aika viimein päivittää kuulumiset. Sikäli mikäli joku oli miettinyt joskus että mitä minulle kuuluu tai olenko ylipäänsä enää edes hengissä. Jälkimmäinen kysymys ainakin sai jo vastauksensa. :)

Vuosi on pitkä aika ja paljon on ehtinyt muuttua. Taisin viimeksi kertoa olevani palaamassa terapiaan ja aloittavani pian uudessa kuntoutuksessa. Lisäksi terveyteni reistaili (mikä yllätys, missä??).

Päivitystä tuohon tiedonantoon olisi, että kyllä, palasin terapiaan ja käyn siellä edelleenkin. Nykyään jopa useammin kuin koskaan ennen. Alunperinkään en käynyt terapiassa ehkä kuin 2 kertaa kuussa, jos ajat olivat sopivat. Nykyään, 3 tai 4 kertaa kuussa. Pyrimme siihen että joka viikko. Ja olen mielestäni kyllä huomannut itsekin muutoksen, minulla menee nykyään paremmin.

Miten tiedän tämän?

Yksi on se että en käy enää kuntouttavassa työtoiminnassa, vaan minulla on työpaikka. Kyllä, luitte ihan oikein. Ihan aikuisten oikea työpaikka. Viitenä päivänä viikossa josta nostan palkkaa. Minulla on kellokortti, palkkatodistus ja pukuhuoneessa oma kaappi josta löytyy suojavarusteet niitä päiviä varten kun minua tarvitaan maalaamossa tai muualla. Viimeisimmästä voinee päätellä että työni on ainakin välillä aika sottaista. Totta, olenhan pajatyöntekijä joka muokkaa kierrätystavarasta uutta myytiin. -- Olenko okei työn kanssa? Kyllä, minä pidän työstäni. Pidän pienestä porukasta, pidän ryhmähengestä ja työtehtävistäni. Välillä pitää tehdä jotain josta en suuremmin nauti, mutta se on okei. Ainoa tsemppi jonka tarvitsen siihen on se että kerron itselleni että minä saan tästä hitto palkan.

Työpaikka tarkoittaa luonnollisesti myös sitä että joudun huolehtimaan päivärytmistäni. Olen erittäin yllättynyt siitä että olen jopa onnistunut siinä. Herään aamulla 06.10 jotta ehdin töihin kahdeksaksi. Ennen se olisi ollut sula mahdottomuus, mutta nykyään huomaan pärjääväni.

Pärjään nykyään ihan okei kaiken kanssa. Opettelin nimittäin sanomaan ääneen jos jokin epäilyttää tai jos en osaa jotain. Opettelin tunnustamaan että tarvitsen apua. Vastineeksi siitä, asiat jopa sujuvat ja minua autetaan kaikkialla missä minun tarvitsee asioida. Hoidan parhaillaan parin vuoden takaista velkautumistanikin pois. Pian olen maksuhäiriömerkinnätön ja voin vaikka muuttaa lähemmäs keskustaa.

Fyysisesti on tietysti edelleenkin ongelmia, tulee olemaan jonkin aikaa. Minulta löydettiin viimeisen vuoden aikana ADD, erittäin paha anemia, yliliikkuva niska ja mahdollinen fibromyalgia (sitä tutkitaan vielä). Selittänee aika paljon miten voin ennen jatkuvasti pahoin. Nykyään menee paremmin koska osaan huolehtia itsestäni, otan säännöllisesti lääkkeeni ADD:n hoitoon, mikä edesauttaa minua syömään ja nukkumaan säännöllisesti ja kunnolla, mikä taas helpottaa muita ongelmiani ja niiden oireita.

Tällä hetkellä olen myös keskellä erittäin perusteellisia neuropsykologisia tutkimuksia, joiden takia ramppaan Mikkelissä. Toisaalta, olen ihan iloinen että asioita viimeinkin tutkitaan, koska jos jotain on väärin niin haluan kyllä tietää siitä, että pystyn varautumaan mahdollisiin ongelmiin/haasteisiin arkipäiväisessä elämässäni tai työssäni.

---

En ehkä ole edelleenkään se maailman sosiaalisin ja positiivisin Miss Päivänpaiste, mutta nykyään menee ihan okei. En ole unohtanut blogiani, on vain ollut niin paljon muuta menossa. Sairaalareissujen, verikokeiden, tutkimusten ja tökkimisten riemujuhlaa koko viime vuosi! Mutta elämäni on mennyt paljon eteenpäin. Välillä jään yhä tietoisesti kotiin, koska en halua palaa loppuun. Minulle riittää että jaksan käydä töissä, sen jälkeen ei tarvitse jaksaa yhtään mitään. Kaikki muu on valinnaista, mutta töistäni en tingi. En halua. Minä halua olla aikuinen ja pärjätä. Moni varmasti jakaa tämän tunteen. Halun pärjätä omillaan, omana itsenään ja omilla avuillaan.

Nyt katoan takaisin töihin ruokatunniltani, mutta lupaan palata vielä tällä viikolla kotoa käsin. Halua oppia taas kirjoittamaan säännöllisesti. Eikä sekään idea tunnu enää mahdottomalta.

<3: Käpä