Eksistentaalinen kriisi.
Neljännesvuosisadan kriisi.
Kaamosmasennus.
Ensilumivitutus.
Tällä hetkellä pelottavan paljon energiastani menee siihen että pyöritän päivittäistä arkeani.
Tajusin taas pitkästä aikaa olevani kuolevainen, että elämäni aika on rajallista (vaikka uskonkin reinkarnaatioon), että jonakin päivänä minäkin kuolen. Lisäksi tajusin etten todellakaan ole tekemässä sitä mitä haluaisin pohjimmiltani tehdä. Minä vain olen. Okei, tekemistä on, mutta ei sellaista jota tahtoisin tehdä yhtäjaksoisesti kovinkaan pitkään, saati mitä voisin harkita tekeväni työkseni.
Edelleenkin haluan vain kirjoittaa. Mutta tuntuu että luovuuteni on nollassa. Kuin käyttäisin sen energian johonkin muuhun jota on tällä hetkellä kovin vaikea määritellä.
Olen 24 vuotias ja ihan pihalla elämästäni. Minä vain tuhlaan aikaa, tilaa ja happivarantoja.
Miksi en osaa ajatella vähemmän??? Elämä olisi niin kovin paljon helpompaa jälleen kerran jos en murehtisi ja huolehtisi niin paljon ja tuntisi jatkuvaa syyllisyyttä siitä etten kirjoita. Yritän meditoida päivittäin pitääkseni itseni edes jotenkuten kasassa, mutta siitä ei ole juuri nyt kovinkaan paljon hyötyä. Karmani on alempana kuin koskaan ennen sen jälkeen kun täytin neljätoista. Tätä menoa uudelleensynnyn torakkana.
Pitäisi rukoilla, meditoida ja mietiskellä enemmän jotta saisin pääni taas järjestykseen, mutta juuri nyt niille ei ole aikaa tai energiaa.
Ja tästä syystä olen ollu taas kohtalaisen pitkään hiljaa täälläkin. Yritän parantaa tilannetta jatkossa, vuoden vaihteeseen on kumminkin vielä aikaa.
Haleja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti