Tai ehkä jouluruokayliannostus sittenkin. Mene ja tiedä, mutta tänään oli jo pakko siirtyä kanaviilokkiin ja riisiin.
Ei sillä etten mie jouluruuasta tykkäisi. Mutta sitä vaan tulee aina vedettyä sillä hetkellä niin paljon että sitten pitää avata vyö, ottaa samarinia ja kieriä hetkeksi makuuasentoon lähimpään vuoteeseen. Oli taas kystä kyllä ja pöperöä pöytä täysi. Lanttuporkkanalaatikko, imelletty perunalaatikko, silliä, savulohta, kylmäsavulohta, graavilohta, graavihaukea, lipeäkalaa, säilöttyjä muikkuja, metsäsienisalaattia, etikkasieniä, rosollia, savustettua kalkkunaa, vihreää salaattia, keitettyjä perunoita, tomaattisalaattia, nattoota, ruisleipää, karjalanpiirakoita, kotikaljaa, maitoa, herukkamehua, pipareita, torttuja, englantilaista hedelmäkakkua ja ihan riivatusti suklaata. Ja sitten tietysi ne jutut joita minä en syö, mutta jotka pöydästä löytyivät. Säilöttyä karhua, poroa, peuraa, kinkku, maksapasteijaa, lihahyytelöä ja jotain mitä en todellakaan tunnistanut mutta sisko kehui hyväksi.
Onneksi ei tule taas vuoteen syötyä niin paljon.
Jouluruoka on hyvää ja sitä tulee aina syötyä paljon, mutta onneksi sitä syödään vain kerran vuodessa. Ei sitä herranjesta jaksaisi vetää sen useammin.
Nyt uskoisin höpisseeni tarpeeksi ruuasta.
On mukava olo. Vieressä on mukillinen glögiä ja itseleivottuja pipareita ja olen kietoutunut upouuteen slankettiini jonka sain mummolta. Selän takana on uusi mp3-soittimeni lataamassa akkuaan ja jaloissa odottaa Harry Potter Legeda-elokuvatietokirja lukemistaan.
Joulumieleni oli ehkä kateissa suurimmanosan kuukautta, enkä edelleenkään sano että olisin ihan hilipatihoo-tipetipetiptap-rallalaa-meiningissä, mutta kyllä se joulu sieltä jostain löytyi. En ehkä soita joululauluja ja kotona ei ole ainuttakaan joulukoristetta esillä, mutta minun jouluni on siltä jossain tässä. Omassa rauhassani kotona kissojen kanssa tehden niitä asioita joista oikeasti nautin. Katsellen leffoja, kutoen, kuunnellen metallia ja juoden liikaa teetä (sukukin alkaa oppia tämän, sain kolme pakettia teetä lahjaksi, sekä uuden mukin ja teesiivilän).
En ole maailman jouluisin ihminen. En nauti joulushoppailusta. Olen iloinen voidessani istua äidin valmiiseen joulupöytään (toki autan aina viimeistelyssä ja kattamisessa). Kaivan koristeet esiin ehkä kerran kolmessa joulussa. En soita joulumusiikkia kuin leipoessani pipareita. En käy joulukirkossa.
Jouluni ei juurikaan eroa arjestani, mitä nyt näen tavallista enemmän sukulaisia.
Silti se, minun jouluni, on jossain tässä tavallisuudessa. Mielentilassa ehkä. Ja ainakin toistaiseksi se on ihan riittävää.
Nähdään taas. Pusuja <3
P.s: Lidlin 'Talvisiideri' on ihan kirotun pahaa. Meni viemäriin.
25.12.2012
23.12.2012
Hyvää Joulua!
Kuvasta krediitit sen oikealla omistajalle, jota en tiedä. Tallensin itse kuvan alunperin KuvatOn.comista.
Olkoon kaikilla joulu rauhallinen ja hermoja lepuuttava, sekä tietysti valkoinen.
---
Rakas Joulupukki.
Tänä vuonna minä toivoisin voivani sanoa että olen ollut kiltisti. Mutta koska en voi sanoa sitä täysin varmasti, voin vain todeta ollen ainakin yrittänyt. En mielestäni ole syyllistynyt mihinkään tavallisesta poikkeavan tuhmaan jos paria lintsattua päivää ei lasketa. Tiedän että joululahjatoiveeni saattavat olla himpun myöhässä, mutta ne perusaineelliset toiveet annoin paperilla äidille.
Tänä jouluna minä tahtoisin;
- terveyteni ja jaksamiseni takaisin
- mielenrauhan
- enemmän aikaa ajatella ja yrittää eheytyä
- että isä parantuisi
- että pikkusiskot eivät kasvaisi niin riivatun nopeasti
- että ystävilläni menisi hyvin
- maailmanrauha ja ratkaisu saasteongelmaan
...ja vitut, ketä miä yritän huijata?
Auto, rivarikämppä, 10 000€ ja se yksi tietty kääpiö The Hobbit-leffasta, niin ois bueno!
Tietty vuoden varasto suklaatakin ois aina kätevä.
Palaillaan vanha kamu!
Toivoo Käpä 23w joka ei aio kasvaa aikuiseksi ihan vielä
---
Mitä parhainta Joulua teille kaikille! <3
14.12.2012
Rakas nuorempi minä.
Olen jo jonkin aikaa pohtinut millaista olisi ollut tietää asioista paremmin silloin kymmenen vuotta sitten kun olin/olit/olimme vai teini-ikäinen. Jatkossa turvaudun tarvittaessa sanaa 'olit' ihan selvyyden vuoksi. Olen miettinyt mitä kaikkea olisin voinutkaan sinulle kertoa jotta elämäsi olisi ollut helpompaa. Ettet olisi kompastellut niin moniin kiviin ja esteisiin. Toivon että olisin voinut olla läsnä niinä kaikkein hankalimpina hetkinä.
Muista varmasti kiusaajamme? Ne jotka olivat läsnä ala-asteella mutta eivät kadonneet ylä-asteellakaan. Se mitä haluaisin sinulle heistä kertoa, on että älä välitä. Lopulta sinä yksin olet tarpeeksi rohkea lähtemään heti ylä-asteen jälkeen unelmiesi perässä pois sieltä perähikiältä. Suurin osa heistä vanuu siellä edelleen yri parikymppisinä saamatta elämässään aikaiseksi mitään Siwan kassaa suurempaa. Haluaisin niin kovasti sinun tietävän ettei sinun tarvitse välittää hittojakaan ihmisistä jotka yrittivät peittää omat ongelmansa ja virheensä purkamalla turhautumisensa sinuun. Kiusaaminen ei koskaan ollut sinun vikasi. Olit toki erilainen kuin muut. Mutta sekin vain siksi että sinä et koskaan - et edes pahimman kiusauksen aikana - pelännyt olla oma itsesi. Siitä minä, vanhempi sinä, olen ihan pahuksen ylpeä.
Muistan ja tiedän sinunkin muistavan kun olit 14 vuotias. Pahimmat aallonpohjat osuivat juuri siihen herkimpään ikään. Muistanet ne pahimmat yöt kun vain halusit lopettaa kaiken. Kuinka toivonkaan että olisin voinut olla silloin luonasi, pitää sinua sylissä kun itkit maailmaa ja mitä tahansa korkeampaa voimaa päättämään elämäsi koska et enää jaksa. Silittää hiuksiasi ja sanoa että kaikki kääntyy vielä parempaan. Valittevasti en voinut olla silloin tukenasi, eikä kukaan muukaan ollut koska et koskaan näyttänyt mitään ulkopuolelle. Sinä kärsit yksin. Silti nousit joka aamu sängystä ajoissa hymyille viemään pikkusiskosi päiväkotiin ja kiirehtimään itse kouluun juuri niiden ihmisten keskelle jotka aiheuttivat pahan olosi. Olit äärettömän vahva. Olet sitä edelleen. Sinä et koskaan antanut periksi. Jossain vaiheessa pelkäsin todella ettet selviäisi viisitoistavuotis syntymäpäivääsi asti. Mutta todistit niin minun kuin omatkin pelkosi turhiksi. Sinä selviydyit.
Mutta silti et selvinny ylä-asteesta muuttumatta. Se suojakuori jonka loit oli paksu, painava ja sinä lähes tukehduit siihen. Muistanet sen itsekin. Mutta oli hetkiä kun se oli ainoa keino selviytyä normaalista päivästä romahtamatta. Vaikka lähteminen kuusitoistavuotiaana toiselle puolelle suomea oli äärimmäisen vaikeaa ja pelottavaa ja vielä ensimmäisellä matkalla sinne tahdoit perääntyä, kääntyä ympäri ja mennä takaisin kotiin, oli Satakuntaan muutto parasta mitä koskaan teit elämällesi. Sinä tarvitsit uuden paikan, uuden ympäristön ja täysin uudet ihmiset jotta saatoit taas oppia elämään. Tiedän että ensimmäinen vuosi varsinkin oli vaikea, mutta terapeuttisi siellä ja uudet kaverisi koulussa auttoivat enemmän kuin kukaan muu koskaan ennen. Toivon että muistat heidät ikuisesti ja pidät sydämessäsi, koska ilman niitä ääliöitä sinä et olisi selvinnyt. Vaikka suurinosa niistä ihmisistä ei ole enää mukana elämässäsi, et saa koskaan unohtaa heitä. Koska heidän keskellään sinä kasvoit aikuiseksi ja sinusta tuli sinä. Ne ihmiset auttoivat sinua tulemaan tarpeeksi vahvaksi jotta saatoit huolehtia muista oppilaskunnan puheenjohtajana ja oppilashuoltoryhmän jäsenenä sekä kaupunginhallituksen oppilasedustajana. Hetken aikaa sinä olit vahvempi kuin koskaan ennen. Hetken sinä seisoit juuri siinä missä pitikin ja tiesit kuka olit, tiesit mitä sinulta odotetaan ja mikä on sinun tehtäväsi. Mutta tiesit myös että jos tulee päivä jolloin vain et jaksa, se ei kaada maailmaa. Kaivannet Kimiä, Makea ja Hellua ihan yhtä paljon kuin minäkin? Sekä Karoa, Krisseä, Sebaa, Miltsua ja muita. Vaikka kumpikaan meistä ei pysty ikinä maksamaan niille ihmisille takaisin sitä miten he auttoivat usein tietämättääkin, ei se ole ongelma. Se että me muistamme, riittää oikein hyvin.
Jos jotain voisin sinulle sanoa noista vuosista, se olisi todennäköisimmin että anna niiden miesten mennä. Ei niistä yksikään pysy ja hajotat vain sydämesi. Sinulla ei ole kiire mihinkään. Eikä yksikään heistä ole se oikea. Sanoisin että yritä pitää välisi kunnossa JN:n kanssa koska hänestä tulee myöhemmin se miehen mitta jota etsit jokaisesta uudesta miehestä johon tutustut. J on mahtava, tiedän kyllä. Tiedät että tulet ikävöimään sitä vaikka on päiviä jolloin voisit vain kuristaa sen.
Kaikkein eniten haluaisin ehkä sanoa että kun valmistut, älä palaa kotikaupunkiisi ja ala opiskella merkonomiksi. Se ei koskaan ollut sitä mitä oikeasti halusit. Toki ensimmäinen vuosi meni hyvin ja sinulla oli ystäviä ja niin edelleen. Mutta entä sitten? Se mihin lopulta päädyit sen koulun ja muun kanssa ei ollut hyvä. Mutta tietänet sen kyllä itsekin.
Kun kasvat isommaksi tulee eteen aina uusia haasteita, jonakin päivänä tajuat että vaikka isä on aina ollut läsnä ja vaikka ette aina ole tulleet niin kovin hyvin toimeen, on hänelläkin aikansa ja ruumis alkaa pettää, sinun pitää olla vahva äitiäsi varten jotta voit tukea häntä jos ja kun jotain tapahtuu tai tiimalasin hiekka valuu viimein loppuun. Jonakin päivänä saatat kuulla että veressäsi on jotain vialla ja kukaan ei tiedä mitä se on. Silloin sinun pitää olla vahva itseäsi varten. On päiviä jolloin ystäväsi eivät vain millään jaksaisi eteenpäin ja silloin sinun pitää olla vahva heitä varten. Sinä olet selviytynyt paljosta voittajana, mutta vielä enemmän voi olla tulossa, mutta koska sinä olet juuri sinä, tarpeeksi itsepäinen ja uppiniskainen, sinä selviät tulevaisuudestakin. Muista vain välillä pysähtyä ja keskittyä vain hengitykseesi niin mikään minkä kohtaat ei voi sinua peitota. Terveytesi saattaa pettää, saatat menettää perheenjäseniäsi, saatat menettää ystäviä. Joten nauti ajastasi heidän kanssaan kun vielä voit.
Mitä minä kaikkein eniten haluaisin sinulle sanoa, nuorempi minä, on pysy vahvana, ohita ilkeät puheet ja ihmiset, anna ajan kulua, unohda ne pahat asiat. Näytä tunteesi ulos, älä enää hymyile vaikka itkettäisi. Itke. Itke ääneen ja niin kauan että se menee ohi omia aikojaa. Tiedän että joskus pidit itkemättömyyttäsi vahtuutesi todisteena, mutta ei se kultapieni ole sitä. Joten anna kyyneleittesi virrata niin usein kun sille on tarve. Ole aina iloinen siitä että olet oma itsesi, onnellinen siitä ettei yksikään ihminen ole saanut manipuloitua ja muutettua sinua sellaiseksi kuin he haluat. Ole ylepä siitä että sinä olet selviytynyt omana itsenäsi. Ole silti nöyrä siitä että sinä et vielä tiedä kaikkea, et tule koskaan tietämään, mutta koska oppiminen on yksi suurimmista intohimoista, voit aina yrittää. Kerää tietoa, viisastu. Kerää ympärillesi ihmisiä jotka saavat olosi tuntumaan hyvältä ja joille voit sanoa asiat suoraan silloinkin kun haluat vain käpertyä peiton sisälle itkemään. Sinun ei tarvitse olla vahvin tai paras, sinun ei tarvitse olla täydellinen. Sinä voit ja sinun pitää olla heikko, että jonakin päivänä sinä voit olla vahva.
Ja muista, että vaikka tapahtuisi mitä, minä rakastan sinua ihan aina. Koska sinä olet minä ja tämä sydän joka välillä hakkaa ihan omia rytmejään, on yhteinen.
Minä olen sinusta ihan helvetin ylpeä tyttöseni.
~ Käpä
Muista varmasti kiusaajamme? Ne jotka olivat läsnä ala-asteella mutta eivät kadonneet ylä-asteellakaan. Se mitä haluaisin sinulle heistä kertoa, on että älä välitä. Lopulta sinä yksin olet tarpeeksi rohkea lähtemään heti ylä-asteen jälkeen unelmiesi perässä pois sieltä perähikiältä. Suurin osa heistä vanuu siellä edelleen yri parikymppisinä saamatta elämässään aikaiseksi mitään Siwan kassaa suurempaa. Haluaisin niin kovasti sinun tietävän ettei sinun tarvitse välittää hittojakaan ihmisistä jotka yrittivät peittää omat ongelmansa ja virheensä purkamalla turhautumisensa sinuun. Kiusaaminen ei koskaan ollut sinun vikasi. Olit toki erilainen kuin muut. Mutta sekin vain siksi että sinä et koskaan - et edes pahimman kiusauksen aikana - pelännyt olla oma itsesi. Siitä minä, vanhempi sinä, olen ihan pahuksen ylpeä.
Muistan ja tiedän sinunkin muistavan kun olit 14 vuotias. Pahimmat aallonpohjat osuivat juuri siihen herkimpään ikään. Muistanet ne pahimmat yöt kun vain halusit lopettaa kaiken. Kuinka toivonkaan että olisin voinut olla silloin luonasi, pitää sinua sylissä kun itkit maailmaa ja mitä tahansa korkeampaa voimaa päättämään elämäsi koska et enää jaksa. Silittää hiuksiasi ja sanoa että kaikki kääntyy vielä parempaan. Valittevasti en voinut olla silloin tukenasi, eikä kukaan muukaan ollut koska et koskaan näyttänyt mitään ulkopuolelle. Sinä kärsit yksin. Silti nousit joka aamu sängystä ajoissa hymyille viemään pikkusiskosi päiväkotiin ja kiirehtimään itse kouluun juuri niiden ihmisten keskelle jotka aiheuttivat pahan olosi. Olit äärettömän vahva. Olet sitä edelleen. Sinä et koskaan antanut periksi. Jossain vaiheessa pelkäsin todella ettet selviäisi viisitoistavuotis syntymäpäivääsi asti. Mutta todistit niin minun kuin omatkin pelkosi turhiksi. Sinä selviydyit.
Mutta silti et selvinny ylä-asteesta muuttumatta. Se suojakuori jonka loit oli paksu, painava ja sinä lähes tukehduit siihen. Muistanet sen itsekin. Mutta oli hetkiä kun se oli ainoa keino selviytyä normaalista päivästä romahtamatta. Vaikka lähteminen kuusitoistavuotiaana toiselle puolelle suomea oli äärimmäisen vaikeaa ja pelottavaa ja vielä ensimmäisellä matkalla sinne tahdoit perääntyä, kääntyä ympäri ja mennä takaisin kotiin, oli Satakuntaan muutto parasta mitä koskaan teit elämällesi. Sinä tarvitsit uuden paikan, uuden ympäristön ja täysin uudet ihmiset jotta saatoit taas oppia elämään. Tiedän että ensimmäinen vuosi varsinkin oli vaikea, mutta terapeuttisi siellä ja uudet kaverisi koulussa auttoivat enemmän kuin kukaan muu koskaan ennen. Toivon että muistat heidät ikuisesti ja pidät sydämessäsi, koska ilman niitä ääliöitä sinä et olisi selvinnyt. Vaikka suurinosa niistä ihmisistä ei ole enää mukana elämässäsi, et saa koskaan unohtaa heitä. Koska heidän keskellään sinä kasvoit aikuiseksi ja sinusta tuli sinä. Ne ihmiset auttoivat sinua tulemaan tarpeeksi vahvaksi jotta saatoit huolehtia muista oppilaskunnan puheenjohtajana ja oppilashuoltoryhmän jäsenenä sekä kaupunginhallituksen oppilasedustajana. Hetken aikaa sinä olit vahvempi kuin koskaan ennen. Hetken sinä seisoit juuri siinä missä pitikin ja tiesit kuka olit, tiesit mitä sinulta odotetaan ja mikä on sinun tehtäväsi. Mutta tiesit myös että jos tulee päivä jolloin vain et jaksa, se ei kaada maailmaa. Kaivannet Kimiä, Makea ja Hellua ihan yhtä paljon kuin minäkin? Sekä Karoa, Krisseä, Sebaa, Miltsua ja muita. Vaikka kumpikaan meistä ei pysty ikinä maksamaan niille ihmisille takaisin sitä miten he auttoivat usein tietämättääkin, ei se ole ongelma. Se että me muistamme, riittää oikein hyvin.
Jos jotain voisin sinulle sanoa noista vuosista, se olisi todennäköisimmin että anna niiden miesten mennä. Ei niistä yksikään pysy ja hajotat vain sydämesi. Sinulla ei ole kiire mihinkään. Eikä yksikään heistä ole se oikea. Sanoisin että yritä pitää välisi kunnossa JN:n kanssa koska hänestä tulee myöhemmin se miehen mitta jota etsit jokaisesta uudesta miehestä johon tutustut. J on mahtava, tiedän kyllä. Tiedät että tulet ikävöimään sitä vaikka on päiviä jolloin voisit vain kuristaa sen.
Kaikkein eniten haluaisin ehkä sanoa että kun valmistut, älä palaa kotikaupunkiisi ja ala opiskella merkonomiksi. Se ei koskaan ollut sitä mitä oikeasti halusit. Toki ensimmäinen vuosi meni hyvin ja sinulla oli ystäviä ja niin edelleen. Mutta entä sitten? Se mihin lopulta päädyit sen koulun ja muun kanssa ei ollut hyvä. Mutta tietänet sen kyllä itsekin.
Kun kasvat isommaksi tulee eteen aina uusia haasteita, jonakin päivänä tajuat että vaikka isä on aina ollut läsnä ja vaikka ette aina ole tulleet niin kovin hyvin toimeen, on hänelläkin aikansa ja ruumis alkaa pettää, sinun pitää olla vahva äitiäsi varten jotta voit tukea häntä jos ja kun jotain tapahtuu tai tiimalasin hiekka valuu viimein loppuun. Jonakin päivänä saatat kuulla että veressäsi on jotain vialla ja kukaan ei tiedä mitä se on. Silloin sinun pitää olla vahva itseäsi varten. On päiviä jolloin ystäväsi eivät vain millään jaksaisi eteenpäin ja silloin sinun pitää olla vahva heitä varten. Sinä olet selviytynyt paljosta voittajana, mutta vielä enemmän voi olla tulossa, mutta koska sinä olet juuri sinä, tarpeeksi itsepäinen ja uppiniskainen, sinä selviät tulevaisuudestakin. Muista vain välillä pysähtyä ja keskittyä vain hengitykseesi niin mikään minkä kohtaat ei voi sinua peitota. Terveytesi saattaa pettää, saatat menettää perheenjäseniäsi, saatat menettää ystäviä. Joten nauti ajastasi heidän kanssaan kun vielä voit.
Mitä minä kaikkein eniten haluaisin sinulle sanoa, nuorempi minä, on pysy vahvana, ohita ilkeät puheet ja ihmiset, anna ajan kulua, unohda ne pahat asiat. Näytä tunteesi ulos, älä enää hymyile vaikka itkettäisi. Itke. Itke ääneen ja niin kauan että se menee ohi omia aikojaa. Tiedän että joskus pidit itkemättömyyttäsi vahtuutesi todisteena, mutta ei se kultapieni ole sitä. Joten anna kyyneleittesi virrata niin usein kun sille on tarve. Ole aina iloinen siitä että olet oma itsesi, onnellinen siitä ettei yksikään ihminen ole saanut manipuloitua ja muutettua sinua sellaiseksi kuin he haluat. Ole ylepä siitä että sinä olet selviytynyt omana itsenäsi. Ole silti nöyrä siitä että sinä et vielä tiedä kaikkea, et tule koskaan tietämään, mutta koska oppiminen on yksi suurimmista intohimoista, voit aina yrittää. Kerää tietoa, viisastu. Kerää ympärillesi ihmisiä jotka saavat olosi tuntumaan hyvältä ja joille voit sanoa asiat suoraan silloinkin kun haluat vain käpertyä peiton sisälle itkemään. Sinun ei tarvitse olla vahvin tai paras, sinun ei tarvitse olla täydellinen. Sinä voit ja sinun pitää olla heikko, että jonakin päivänä sinä voit olla vahva.
Ja muista, että vaikka tapahtuisi mitä, minä rakastan sinua ihan aina. Koska sinä olet minä ja tämä sydän joka välillä hakkaa ihan omia rytmejään, on yhteinen.
Minä olen sinusta ihan helvetin ylpeä tyttöseni.
~ Käpä
Tilaa:
Kommentit (Atom)