Se pieni paniikin ja nolouden sekainen tunne kun saat selville että neuvolassa tehdyistä raskaustesteistä jää merkintä papereihin ikuisesti...
Siis, olin 17w, kuukautiset olleet poissa 3kk ja (ilmeisesti viallinen) apteekin raskaustestipuikko näytti positiivista. Koulun terkkari lähetti siis meikäläisen melko suoraviivaisesti neuvolaan tarkempiin testeihin ja niin edelleen.. Arvaatte että nolotti! Ei kyllä ikäni puolesta, vaan muuten. Kyseisessä nykyään jo nimeään vaihtaneessa kaupungissa on suomen korkein teiniraskausprosentti. Jotain kautta tietysti luokanvalvojakin kuuli että missä olin ollut ja miksi, joten jouduin kuuntelemaan puolen tunnin saarnan aiheesta 'Vastuullisuus'. Samaisen saarnan sai myös silloinen miespuolinen luokkakaverini - joka oli myös ikäiseni, mutta se ei liity tähän mitenkään - jonka opettaja tiesi silloin tällöin nukkuneen yönsä minun asuntolahuoneessani kun herra oli riidellyt kämppistensä kanssa ja minä asuin kuitenkin yksin kolmen hengen huoneessa. Mutta voin vannoa toinen käsi raamattupinolla ja toinen koraanilaatikossa, että en KOSKAAN harrastanut mitään intiimiksi luokiteltavaa kyseisen mieshenkilön kanssa. Mutta kyllä nolotti. Sen jälkeen jouduin vielä odottamaan viikonlopun yli ennen kuin sain tiedon neuvolasta että negatiivinen oli, en ole raskaana. Että näin!
Sitä onkin hauska tässä 23weenä kelailla että milloinkohan terapeutti ottaa kyseisen merkinnän puheeksi. Toivottavasti ei ikinä.
Mutta joo, ainahan sitä välillä tapahtuu jotain tai pelkää jotain josta jää takaraivoon sykkimään se pieni ja tuskin huomattava tunne. Yleensä se on pelkoa, noloutta tai jotain muuta negatiivista. Yleensä se tunne on jotakuinkin nakertava, ja tekee vain mieli hakata päätä pöytään/seinään/näppikseen. Mutta pienet tunteet menevät onneksi melkein aina ohi. Tai näin ainakin haluan uskoa.
Jokatapauksessa, vappua odotellessa.
Jotain tekemistäkin pitäisi ilmeisesti kehittää/keksiä.
Dataamista ei liene laskettavan kehittäväksi.
Palaillaan! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti