En ole koskaan pitänyt ystävänpäivästä. En näe syytä sille miksi minun tulisi juhlia ystävyyssuhteitani vain yhtenä päivänä vuodessa. Voin kertoa ystävilleni muutenkin että välitän heistä ja että he ovat minulle tärkeitä. Tästä edespäin ystävänpäivä merkitsee minulle aina myös menetystä. Kipua.
Aikaisin tämän päivän aamuna, minä menetin ystävän. CN oli mahtava tyyppi, mahtavalla huumorintajulla ja ikuisella positiivisuudella. Lojaalius ja kannustus jota me kaikki hänet tunteneet häneltä saimme oli jotain jolle ei ole edes sanoja. Mutta joskus asioille ei voi mitään. Jonain aamuna se joka toivotti sinulle illalla hyvää yötä, on poissa. Näin kävi minulle. Tulen aina suremaan sitä että ystäväni viimeiset elinviikot menivät kipua tuntien, mutta toisaalta, nyt tiedän ettei kipua enää ole. Mutta murtumat olisivat parantuneet. Niin monta jos:sia, niin monta mutta:a. Ei kai niilläkään ole enää väliä. Vaikka en kuolemaan syvimmillä tasoilla uskokkaan, niin tulen kaipaan sinua nyt ja ikuisesti. Hautakivesi on aina sydämessäni.
CN, lepää rauhassa. Lupaamme olla unohtamatta.
GN Crash, we'll never forget.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti