Ihan hirveä olo

Tuntuu kuin takaraivossa kuplisi sykleissä. Aina kun kupla kasvaa isommaksi tuntuu kuin pyörtyisin. Tajunta laskee ja silmissä sumenee. Ei hyvä tunne. Tätä on jatkunut kohta 1,5 vuorokautta eikä se tunnu helpottavan vaikka olen syönyt, nukkunut ja ottanut lääkkeet.

Toinen inhottava juttu juuri nyt on se että vasemmassa käsivarressa vetää suonta ja kun se menee ohi niin oikean käden sormissa alkaa vetää suonta.

Olo on sanalla sanoen surkea, mutten kehtaa valittaa muualla kuin täällä koska kaverini LH mursi vasta nilkkansa ja joutui leikkaukseen ja sukulaisperheessä kaikki ovat vatsaflunssan kourissa. Ei siinä kehtaa rueta valittamaan päänsärystä ja suonenvedosta! Saati pyytää apua koska olen suomalainen...

Jos sitä nyt taas menisi kokeilemaan nukkumista ja katsoisi aamulla mikä olo on silloin. Ehkä. Sen näkee taas sitten. Voisin jopa myöntyä siihen että jos olo on edelleen aamulla paska niin pistän viestin äidille.

Kuitenkin, uni kuulostaa hyvältä.

Öitä! <3

P.S: Se pohjattoman pizzan resepti jonka mainitsin... Älkää helvetissä kokeilko! Oli muuten sellaista tavaraa että huhhuh ja millään ei meinannut edes saada pois vuoasta! Krääh mitä sotkua.

Keittiökokeiluita # 2 & 3

Sitä muinoin mainitsemaani hedelmäistä broilerikastiketta en ole edelleenkään saanut kokeiltua - koska tästä käpykylästä ei näytä saavan nektariineja niin mistään - mutta olen kyllä muuten ollut erittäin ahkera sotk-.. ahem, laittamaan ruokaa keittiössäni. Tässä muutama hyväksi havaittu reseptinpuolikas joita voin lämmöllä suositella.

Yrittinen Currybroilerkastike


250g maustamattomia broilersuikaleita
2,5dl ruokakermaa
1tl persiljaa
1tl tilliä
1tl oreganoa
1tl rakuunaa
0,5tl basilikaa
3tl curry-jauhetta
2tl juustokuminaa
maun mukaan sitruunapippuria ja suolaa

Ruskista kanaa pannulla pienessä tilkassa öljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Kun kana on lähes kypsää lisää yrtit jotka on hienonnettu yhteen morttelissa tai silputtu veitsellä (riippuen käytätkö tuoreita vai kuivattuja yrttejä). Lisää kerma ja odota että se alkaa kuplia kevyesti, ennen kuin lisäät curryn ja juustokuminan tuomaan väriä. Hauduta vielä hetki kannen alla miedolla lämmöllä kunnes kastike on paksuuntunut hieman. Tarjoa pastan ja tuoreiden vihannesten kanssa.

- Edellä kerrottu resepti oli taas niitä onnistuneita vahinkoja joita myös luovuudeksi kutsutaan. Ruoka pääsi heti sekä itseni että pikkusiskojeni lempiruokien kärkeen koska neidit sattuivat tuolloin olemaan kylässä. Oli namia. Sain neljä viidestä kyökkikoplan (a.k.a pikkusiskojeni) hymynaamoista joilla reseptejäni yleensä arvioidaan.

Toinen resepti on viikonloppujeni pelastaja ja oikein kätevä mm. silloin kun kavereita tulee extempore leffailtailemaan ja jotain suolaista pitäisi saada tarjolle nopeasti ja pienellä vaivalla.

Kuumat Kasvisuunileivät Mozzarellalla
a.k.a mitä löytyy jääkaapista

2 palaa leipää per ihminen. (vaaleaa tai kokojyväleipää, EI ruisleipää, se on liian kovaa)
Voita tai tomaattipyrettä leipien voiteluun
1 iso tai 2 pientä silputtua sipulia
2 isoa tai 4 pientä viipaloitua tomaattia
1 - 2 kourallista halkaistuja mustia oliiveja
puolikas mozzarella per ihminen
Oreganoa
Suolaa
Pippuria

Voitele leivät ja levitä täytteet halutussa järjestykessä, mutta niin että mozzarella tulee päällimmäiseksi. Paista uunissa 200 asteessa noin 10 min. Tarjoa kuumina salaatin kanssa.

Huom. Tämä resepti on muunneltavissa loputtomasti ja sopii loistavasti myös jääkaapin tyhjennyspäiviin, koska leipien täytteeksi voi pistää lähes mitä tahansa, vain mielikuvitus on rajana.

Tänään taidan antaa laiskuuden voittaa ruuanlaitossa ja kokeilla Nigellan reseptiä pizzaan ilman pohjaa. Poimin ojeen netistä ja palan halusta päästä kokeilemaan sitä. Lisään resptin tännekkin sikäli mikäli onnistun edes jotenkuten enkä aiheuta suurta kaaosta keittiössä.

Pusuja! <3

P.s: Se tunne kun haluat piipahtaa alkoon hakemaan pienen pullon 17% Karpaletia ja olet liikenteessä 75 vuotiaan mummelin kanssa joka ei missään nimessä hyväksyisi alkomahoolin käyttöä lapsenlapseltaan.

Ei enää kyyneleitä jäljellä

En ole koskaan pitänyt ystävänpäivästä. En näe syytä sille miksi minun tulisi juhlia ystävyyssuhteitani vain yhtenä päivänä vuodessa. Voin kertoa ystävilleni muutenkin että välitän heistä ja että he ovat minulle tärkeitä. Tästä edespäin ystävänpäivä merkitsee minulle aina myös menetystä. Kipua.

Aikaisin tämän päivän aamuna, minä menetin ystävän. CN oli mahtava tyyppi, mahtavalla huumorintajulla ja ikuisella positiivisuudella. Lojaalius ja kannustus jota me kaikki hänet tunteneet häneltä saimme oli jotain jolle ei ole edes sanoja. Mutta joskus asioille ei voi mitään. Jonain aamuna se joka toivotti sinulle illalla hyvää yötä, on poissa. Näin kävi minulle. Tulen aina suremaan sitä että ystäväni viimeiset elinviikot menivät kipua tuntien, mutta toisaalta, nyt tiedän ettei kipua enää ole. Mutta murtumat olisivat parantuneet. Niin monta jos:sia, niin monta mutta:a. Ei kai niilläkään ole enää väliä. Vaikka en kuolemaan syvimmillä tasoilla uskokkaan, niin tulen kaipaan sinua nyt ja ikuisesti. Hautakivesi on aina sydämessäni.

CN, lepää rauhassa. Lupaamme olla unohtamatta.

GN Crash, we'll never forget.

Äärimmäisyyksiä

Olo on kuin kuumassa öljyssä hypähtelevällä maissinjyvällä. Koskaan ei tiedä milloin räjähtää.
Olo kuumeinen, kuuma, tiukka ja tuntuu kuin iho olisi numeroa liina pieni.
En oikein tiedä miten päin olla ja mikään ei ole hyvin.
Kaikkialle koskee ja särkee, jomotus on melkein käsin kosketeltava.
Yritän hengittää, mutta pallean alapuolella oleva solmu aiheuttaa vaimean tikahtumisen tunteen.
Hartioihin koskee ja leukaa aristaa edelleen vaikka se ei mennytkään aamulla sijoiltaan kuten aluksi pelkäsin.
Olen väsynyt ja en saa asioita hoidettua vaikka kuinka yritän.
Asioiden tekemättömyys saa minut vain ahdistumaan enemmän.
Kännykkä muistuttaa pyykkien pesemisestä, mutta en jaksa nousta ja kävellä kyplyhuoneeseen että käynnistäisin pesukoneen. Jalat painavat liikaa.

Ehkä huomenna on parempi.

Ehkä ********* on silloin taas hallittavissani.

Hieman liian hereillä.

Mistä aloittaa? En tiedä. Edellisestä mekinnästä on jo päiviä ties kuinka monta ja en ole edes saanut aikaiseksi kirjautua sisään. Sen sijaan.. mitä? Ei mitään. Olen istunut ja tuijottanu seinää - kärsinyt toki pakkasestakin siinä sivussa. Nukun taas ihan päin hevon veetä ja en osaa aikaansaada juuri mitään. Lääkärinikin on helisemässä kanssani koska onnistuin sotkemaan lääkitykseni nähtyäni dokumentin joka mukaan n. 80% mielialalääkkeistä on lumelääkkeitä. Ja nyt yritän sitten korjata tilannetta. Pilleri kerrallaan.

Ai joo, sössin myön luottotietoni. Että tuli aikuinen olo siitäkin. Olen asunut yksin 16 vuotiaasta asti, ja en edelleenkään osaa hoitaa niin sanottuja normaaleita asioita kunnolla. Pyykitkin ovat odottaneet koneessa taas varmaan viikon että saisin ne ripustettua. Enkä muista milloin viimeksi olen käynyt suihkussa; siitä on yli viikko jokatapauksessa. Pitäisi tiskata, siivota, pestä pyykkiä, vaihtaa lakanat ja niin edelleen ja niin edelleen. Mutta en jaksa. Todellisuus on taas kerran vähän liikaa.

Tälle päivälle sopii kappaleeksi muuten Poets of the Fallin Beautiful ones paremmin kuin nyrkki silmään.

Olen aika hukassa juuri nyt. Niin itseni kanssa kuin muutenkin. Istun päivät tietokoneella kokamassa valkoisia palapelejä tai lukemassa englanninkielistä fanfictionia valinnaisista aiheista joista suurimmanosan voisi jättää väliin. Olen muutenkin niin herkkä vaikutteille [ks. lääkesäätö aiemmin] joten sarjamurhaajatarinoiden ja muiden vastaavien lukeminen on ihan hirvittävän huono idea.

Ja huomaan taas jostain syystä haaveilevani omasta perheestä, vaikka tiedän etten sellaista pitkässä juoksussa haluaisi tai edes kestäisi. Pääni meinaa hajota ihmisiin jo niillä harvoilla nykyisillä kontakteilla joita ylläpidän. Mummonikin ovat viimein oppineet että olen lähes ihmisvihaaja. Lääkärinikin on sitä mieltä. Enkä tiedä mitä ajatella siitäkään, koska itse en haluaisi olla aivan niin jyrkkä ja suoraviivainen. Vihata on kuitenkin erittäin vahva sana ja sen leimasta on vaikea päästä irti.

Huomaa että olen taas valvonut liikaa. Ajatukset eivät meinaa kestää kasassa.
Aika kokeilla nukkumista. Ehkä.