Kuinka elää onnellisena loppuun asti?

Seiso molemmin jaloin.
Pidä silmäsi avoinna.
Älä vihaa.
Rakasta.
Älä odota liikaa.
Anna paljon.
Elä hetkessä.
Luota.
Älä aseta liian korkeita tavoitteita.
Tai vaatimuksia.
Tyydy vähempään.
Älä kapinoi.
Mene virran mukana.
Ole kuin muut.

"Näitä muutamia ohjeita noudattamalla voit elää elämäsi onnellisena loppuun saakka."

Varmaankin se myös on näin, mutta on se myös helevetin tyhmää. Lammaslaumameininkiä.

Olen viimeaikoina taas miettinyt että olisiko elämä paljon helpompaa jos vain olisin aina toivonut niitä samoja asioita kuin muutkin? Mennyt aina virran mukana? Tyytynyt vähään? Olisiko elämä silloin ihan oikeasti helpompaa? Minä onnellisempi ja tulevaisuuteni auvoisampi? Ehkä. Mutta epäilen.

En kuitenkaan olisi minä, jos en kyseenalaistaisi, ihmettelisi ja rikkoisi rajoja niin paljon kuin yleensä teen. En ehkä koskaan ole niin onnellinen kuin voisin olla, mutta ainakin tiedän eläneeni elämäni omana itsenäni.

Mistä nämä ajatukset taas heräsivät? Aiemmin mainitsemistani ensi-illanjatkobileistä tietysti. Pysähdyin siellä tietoisesti hetkeksi ja katsoin ympärilleni kunnolla. Vinoonkasvaneita taiteilijasieluja, muusikoita, pari vanhaa hippiä ja muutama tuskin teini-iän ylittänyt erilainen nuori. Ja silti, onnellisia, tyytyväisiä, iloisia, luottavaisia elämänsä suhteen, vaikka olemmekin niin kaukana siitä 'normaalista'.

Jopa lauantai-illan huumassa, baarista toiseen vaeltaessa saimme osaksemme kummeksuvia katseita, koska olemme äänekkäitä, emme sovi muottiin, pukeudumme miten huvittaa ja puhumme mistä huvittaa. Hetken aikaa tunsin taas kuuluvani porukkaan, olevani kuten muut, mutta en kuten valtaväestö.

Olen tarpeeksi omituinen ostaakseni pomolleni kiitoslahjaksi vaaleanpunaisen suklaa peniksen, kun suurinosa tuntemistani ihmisistä pöyristyisi jo pelkästä ajatuksesta. Sanottakoon vielä että pomo otti lahjan kehuna. Porukan isoin mulkku ja tyytyväinen siitä.

Myöhemmin työkaverin narskuttaessa omenaa baarin nurkassa, pyysimme minä ja toinen kollega baarimikkoa yllättämään meidät kun emme tienneet mitä tilata, pomomme pelatessa pelikonetta erittäin tukevassa jurrissa niin että toisen työkaverin piti painella nappuloita herran puolesta, tajusin ykskaks että saamme kummeksuvia katseita muilta baarissa olijoilta. Vaikka se kyseinen bupi  onkin tunnetusti teatterimme vakiobaari. Meistä on melkein aina joku siellä.

Joten sielläkin missä meihin on totuttu, me emme sovi kuvaan. Silloinkin kun tuttu myyjä tuli tervehtimään ja huomasi vieressäni istuvan pojan, oli automaatio häneltä peruuttaa kaksi askelta ja sanoa nopea 'nähdään taas' ja kadota omaan pöytään, tavallisten ystäviensä seuraan. Eikä vierssäni silloin istunut kaveri poika omasta mielestäni edes niin kummallinen ja erilainen ollut. Raskaasti tatuoitu ja lävitetty rastapää mustissa vaatteissa toki, mutta minulle ihan tavallinen. Se sama poika jonka olen tuntenut jo 10 vuotta.

Tämä tekee minut hyvin surulliseksi. Se vaikka nykyään itse sovinkin entistä paremmin katukuvaan, eivät ne ihmiset joiden kanssa viihdyn tee niin. En enää jaksanut pitkiä katseita, paheksuvia ilmeitä ja sitä että minun automaattisesti oletetaan käyttäytyvän huonosti ja olevan kriminaali, joten annoin periksi. Toisinaan, hetkinä kuten nyt, kadun sitä erittäin paljon.

Joten, tilasin äsken neonvihreät verkkokäsineet, valkoisen paljettibaskerin ja isot kirkkaanpunaiset muovikorvikset. Seuraavaksi tilaan vihreän hiusvärin. Sillä paskat onnellisuudesta, minä haluan olla oma itseni. Ei kiinnosta enää hittoakaan yrittää miellyttää yhteiskuntaa. Hankin takaisin kaikki ne korvakorujen reiät jotka olen antanut umpeutua vuosien varrella, hakkautan ihooni kuvan joka todistaa kantani ja kaivan rakkaat mustat vaatteeni esiin kaapin perältä. Minä en ole nukke, minä en ole hyväksytystä muotista.

Ja olen siitä ihan perkeleen ylpeä. <3

Laiska & väsynyt ja haluton liikkumaan senttiäkään.

Täällä taas. Pitkääkin pidemmän työviikon jälkeen. Tosin työviikkoni ei ole vielä kokonaan ohi, olkoonkin perjantai-ilta. Huomenna on näytelmän ensi-ilta ja tiedän että siellä tulee menemään pikkutunneille asti. Puoli kuudelta hiippailen teatterille, kuudelta alkaa näytös ja se kestää seitsemään, jonka jälkeen työporukka syö ja lähtee jatkoille. Kotona olen arvattavasti/oletettavasti joskus kolme tai neljän maissa. Ehkä. Viimeksi enskaribileet venyivät kuulemma aamu kahdeksaan asti. Huhhuh.

Unohdin muuten kanankoivet viikoksi uunivuokaan kannen alle. Hupsista. Nyt vähän haisee ja kasvustojakin on ilmestynyt. Yöks. Onneksi mummin on kylässä ja mummi siivoaa puolestani. Ei siksi että haluaisin, vaan siksi että se vaatii ja tulee siitä hyvälle tuulelle. Tuntenee olevansa hyödyllinen.

Kissoilla on harvinaisen kiltti päivä, tosin nuorempi sai just hepulin kun kirjoitin tuota, joten komento takaisin.

Mutta nyt miä taas katoan, mutta lupaan tulla päivittämään asiallisemmin ja kattavammin vielä viikonlopun aikana, pitää yrittää taas oikeasti petrata tätä päivitysväliä. Nolottaa ihan olla hiljaa näin pitkiä aikoja.

Nähdään taas! Pusuja! <3

"En nyt keksi mitään kivaa otsikkoa"

Hoplaa! Tässä taas tauon jälkeen. Minä en unohtanu, ei vain ollut mitään ideaa tai inspiraatiota kirjoittaa mistään randomista asiasta. Olen lähinnä ollut kipeänä. Ja kun olen kipeä, ei päässäni liiku mitään.

Juuri nyt:

- olen ollut viikon kipeänä ja olo alkaa viimein helpottaa vaikka missään välissä en antibiootteja jaksanutkaan hakea. Teetä, c-vitamiinia ja nenäinhalaattori <3 Kyllä sitä niilläkin neämmä olo parani.

- työsuhteeni jatkui, tämän hetkisen tiedon mukaan pyörin teatterilla tammikuun loppuu.

- nyt en muuten ole ollut viikkoon töissä etten tartuta muita koska ensi-iltaan on enää viikko.

- LH oli täällä pari päivää ennen kuin sairastui, silloin se tosin oli kipeä joten tämä sairastaminen on tod.näk tartuntaa.

- En ihan oikeasti muista mitä olen puuhannut. Tosin tällä viikolla on ollut kaksi migreeniä ja yksi päänsärky josta olisi voinut tulla migreeni, joten minulta puuttuu kaksi päivää. Migreenin aikana ei olla elossa vaikka omalääkäri miten muuta väittäisi.

- kissa yritti äsken tehdä minulle lävistyksen reiteen. Kynsi meni yhdestä kohtaa sisään ja tuli toisesta ulos. Auts.

Mutta nyt voisin mennä ottamaan torkut. Tarkoitukseni on tänään vielä kipaista lähikaupassa ja kirjoittaa yhteistyössä LH:n kanssa, mutta muuten ei mitään. Huomenna taas töihin. Mutta juuri nyt tarvitsen tyynyäni, heräsin v*mäisen alitajunnantakia ihan liian aikaisin saamatta enää unta.

Palaillaan taas! Ja toivottavasti hieman tiiviimmällä päivitysvälillä.

Pusuja! <3