Tänään olen 24 vuotias.

Hyvää syntymäpäivää minä! Yay! ...mihin helvettiin minulta on taas kadonnut vuosi?!

Ihan oikeasti, vastahan minä täytin 23! Eikä 22 vuotispäivästäkään niin kauan voi olla! On pahuksen outoa tajuta että valmistumisestani on paria kuukautta vaille 5 vuotta. Viisi vuotta sitten olin saksassa! Tai juuri kotiutunut sieltä.. Sen jälkeenpä en ole ollu juuri missään.

Tässäkin kämpässä olen asunut jo 3 vuotta ja edelleen tuntuu siltä että vastahan minä tähän muutin. Vaikea tajuta että kissakin on jo 6 vuotias.

Osasyy tähän 'olen ihan pihalla ajankulumisesta'-ongelmaani on tietysti masennus. 1,5 - 2 vuotta on sumua ja en juuri muista mitään niiltä ajoilta. Mutta parempaa kohti hiljalleen, ainakin toivoakseni.

Mutta tänään on jokatapauksessa syntymäpäiväni enkä ole menossa mihinkään ja kukaan ei vaadi minulta mitään. Saan vain olla. Eli syödä jäätelöä ja katsella Doctor Who:ta ja Top Gear:ia.

Ehkä tämä päivä on ihan okei ja voin unohtaa ikäkriiseilyn.

---

Aiemmassa päivityksessä puhuin huonosta olostani.

Aamuisen lääkäriaikani yhteydessä omalääkärini komensi minut verikokeisiin ja ilmoitti että tuloksista ilmoitettaisiin tällä viikolla koska kyseessä oli mahdollisesti jokin tulehdus. Ainoa ohje oli ottaa viikonloppu rauhalliesti.

 Joo, just.

Jouduin palaamaan päivystykseen jo samana iltana koska sairaalasta soitettiin ja käskettiin hakeutua pikimmiten lääkärille pakeille koska tulehdusarvot olivat sen verran korkealla. Istuin päivystyksessä 5,5 tuntia. Minusta otettiin lisää verta, katsottiin verensokeri, kuunneltiin sydän ja keuhkot, tökittiin, nipisteltiin ja puristeltiin muutenkin ja sitten käskettiin tulla aamulla takaisin koska iltapäivystys loppui ja tässä käpyläsä ei ole yöpäivystystä.

Aamulla takaisin, vaihteeksi verikoe ja muita kokeita ja sitten 2,5 tuntia odottelua.

Mikä oli diagnoosi? Mahatauti. Kuulemma jo ohi mennyt. "Tän ois voinu hoitaa puhelimessakin. Kiitti heihei!" Että vitutti.

Tällä viikolla posti toi kirjeen omalääkäriltäni että minun pitää ottaa yhteys sisätautienpoliklinikalle ja pyytää aikaa sinne pikimmiten. Veriarvoissa viikonlopulta oli kuulemma jotakin sellaista. Joten taidan ihan omaksi riemukseni valittaa hoitovirheestä lauantain päivystäjältä koska harvemmin mahataudin takia pitää sisätautienpolille ilmestyä.

Nyt odotellaan että miten kunto kohenee tästä. Huomenna on onneksi terapia, joten jos on jotakin akuuttia niin saan samalla asian hoidettua.

Palataan taas! Toivottavasti hieman aurinkoisemmissa merkeissä. Pusuja! <3

Kiitettävän huono olo.

Mistä näinkin runollinen nimeäminen päivitykselle? Siitä faktasta täysin että takana on yksi tähänastisen elämäni karmeimmista päivistä.

Huono olo alkoi jo viime yönä, aamulla olin valmis heittäytymään ensimmäisen  vastaantulevan auton alle ja kun terapiani jälkeen kävin takaisin nukkumaan, en voi sanoa että olisi olo ainakaan parantunut.

Nukkuminen oli hankalaa, myönnän, mutta se oli yksi niistä harvoista asioista sillä hetkellä minkä oletin voivan oloani parantaa. Ei parantanut. Ensinnäkin tuntui kun olisin ollu parin promillen humalassa, mikä ei ole hyvä fiilis. Kun viimeinkin neljän jälkeen nousin uudelleen, päivä meni vain entistä enemmän perseelleen.

Tähän väliin fakta; oli vaiva mikä tahansa, kuuma suihku parantaa oloani.

Paskat.

Entisestäänkin hutera oloni romahti suihkussa totaalisesti. Onneks istuin. Menetin hetkellisesti näköni sekä kuuloni ja hengittämisestä tuli äärimmäisen hankalaa. Tasapainoaistikin meni sillä hetkellä menojaan. Sen jälkeen iski sellainen yskäkohtaus että kaikki mitä mahdollisesti olin saanut alas kurkustani päivän mittaan, tuli kyllä hyvin nopeasti takaisin ylös.

Eikä homma tuosta juuri parantunut. Tapeltuani oloni kanssa useamman tunnin melkolailla turhaan, käytti äitini minua iltapäivistyksessä. Paljonpa oli apua siitäkin. Kuumetta alentava pilleri, sydämen- ja keuhkojenkuuntelu stetoskoopilla, joku saakelin kirkas lamppu silmiin ja sitten käsky tulla aamulla takaisin jos olo ei helpota.

Tähän mennessä ei ainakaan ole vielä helpottanut. Kuume heittelee edelleen 39 asteen paremmalla puolella, mitään vettä vahvempaa en ole uskaltanut edes yrittää saada sisälle elimistööni ja tällä hetkellä olen myös yötä vanhempieni luona siltä varalta että yöllä käy jotain.

Aamulla on onneksi jokatapauksessa aika omalääkärilleni ja tiedän että se täti ottaa varmasti vaivan tosissaa ja selvittää mistä on kyse. Koska toista tälläistä päivää en halua ihan heti elää.

Nyt voisin yrittää nukkumista vaikka se ei juurikaan houkuttele. Enkö vain voisi saada jotakin pistosta joka pitäisi minut tajottamana kunnes kaikki on kunnossa? Pliis?

Palaillaan taas.